Viikinkitatuointi viittaa lähes aina muutamaan tiettyyn kuvioon: Thorin vasaraan (Mjölniriin), Valknutiin, Vegvísiriin, Odinin korppeihin tai riimukirjoitukseen. Jokainen kertoo erilaisen tarinan, eivätkä kaikki niistä ole peräisin itse viikinkiajalta. Esimerkiksi Vegvísir ei esiinny missään ennen 1800-lukua peräisin olevassa lähteessä, vaikka sitä esitellään usein muinaisena pohjoismaisena kompassina. Kun selvität kunkin symbolin todellisen alkuperän ennen sen valitsemista, voit välttää kaksi yleistä pettymystä: tatuoinnin ottamisen kuviosta, jota myydään viikinkiaiheisena, vaikka se onkin myöhemmältä ajalta, sekä riimukirjoituksen ikuistamisen ihoon, vaikka kirjain kirjaimelta tehty muunnos ei muodosta mitään luettavaa.
- Mjölnir on arkeologisesti parhaiten dokumentoitu viikinkikuvio: kaikkialta Pohjois-Euroopasta on löydetty noin tuhat vasaranmuotoista riipusta.
- Valknut esiintyy viikinkiaikaisissa kivissä ja hautaesineissä, mutta sen nykyinen nimi on moderni nimitys; emme tiedä, millä nimellä sitä kutsuttiin tuolloin.
- Usein ”viikinkikompassiksi” kutsuttu Vegvísir on todellisuudessa peräisin 1800-luvulta peräisin olevasta islantilaisesta käsikirjoituksesta eli vuosisatoja viikinkiajan jälkeen.
- Riimukirjoitusta ei voi kääntää ranskasta kirjain kirjaimelta: riimut kuvaavat äänteitä, eivät oikeinkirjoitusta. Siksi kannattaa valita jo vakiintunut kuvio sen sijaan, että teettäisi yksilöllisen lauseen.
Mjölnir, Thorin vasara
Thorin vasara on maastosta löydetyistä viikinkisymboleista yleisin, joten se on vankasti todistettu viitekohta eikä pelkkä tv-sarjoista tuttu kuva. Skandinaviasta, Englannista, Pohjois-Saksasta, Baltian maista ja Venäjältä on löydetty noin tuhat vasaranmuotoista riipusta (lähde: Mjölnir, Wikipedia). Löytöjen yleisyys kertoo paljon sen asemasta jokapäiväisessä elämässä, kaukana mielikuvasta, jossa kyse olisi pelkästä sota-aseesta.
Riipus toimi myös uskonnollisena tunnuksena ja onnenamulettina, erityisesti häissä, ja sen suosio kasvoi samaan aikaan, kun kristinuskon ristiriipukset yleistyivät samoilla alueilla (lähde: Mjölnir, Wikipedia). Tatuointina kannettuna se merkitsee nykyäänkin pikemminkin sekä suojelua että yhteenkuuluvuutta kuin suoranaista sotaisuutta. Jos haluat sijoittaa tämän symbolin laajempaan joukkoon Inklabsin käsittelemiä tarujen hahmoja, fantasia- ja mytologiatatuointeja käsittelevässä artikkelissa esitellään muitakin muinaisista kertomuksista, pohjoismaisista ja muista, peräisin olevia kuvioita.
Valknut, kaatuneiden soturien solmu
Valknutin tunnistaa sen kolmesta toisiinsa kietoutuneesta kolmiosta. Se esiintyy kaiverrettuna useissa viikinkiaikaisiksi ajoitetuissa arkeologisissa löydöissä: Stora Hammars I -kuvakivessä, Gotlannin Tängelgårdan kivessä, Osebergin laivahaudan hautaesineissä sekä Nenejoesta löydetyssä anglosaksisessa sormuksessa (lähde: Valknut, Wikipedia). Nämä usein hautauksiin liittyvät löytöyhteydet yhdistävät sen tavallisesti Odiniin ja taistelussa kaatuneiden soturien kohtaloon: yleisesti hyväksytyn tulkinnan mukaan kyse on kaatuneista sotureista, jotka jumala valitsee vastaanotettavikseen.
Ennen tämän kuvion valitsemista on hyvä tietää yksi asia: ”Valknut” on nykyisten tutkijoiden sille antama nimi, eikä kukaan tiedä nykyään, millä nimellä tätä merkkiä kutsuttiin viikinkiajalla (lähde: Valknut, Wikipedia). Tämä ei vähennä symbolin arkeologista aitoutta; se tarkoittaa vain, että on syytä suhtautua varauksella kaikkiin selityksiin, joissa väitetään tiedettävän sen alkuperäinen nimi tai täsmällinen käyttötarkoitus.
Vegvísir: ”viikinkikompassi”, joka ei ole viikinkiajalta
Vegvísir on kenties koko nykyisen viikinkimielikuvaston väärin ajoitettu symboli. Se mainitaan ensimmäisen kerran tunnetussa lähteessä islantilaisessa Huld-käsikirjoituksessa, jonka Geir Vigfússon kokosi Akureyrissä vuonna 1860 eli useita vuosisatoja viikinkiajan päättymisen jälkeen; arkeologisia todisteita sen yhteydestä tähän ajanjaksoon ei ole (lähde: Vegvísir, Wikipedia). Käsikirjoituksessa se kuvataan merkiksi, jonka on tarkoitus auttaa sen kantajaa olemaan eksymättä huonolla säällä, vaikka reitti olisi tuntematon (lähde: Vegvísir, Wikipedia).
Tämä ei tee Vegvísiristä vähemmän todellista tai kiinnostavaa: se on aito islantilainen symboli, jolla on oma historiansa ja suojeleva tehtävänsä. Se on vain sijoitettava oikealle vuosisadalle sen sijaan, että sitä esiteltäisiin viikinkiretkien ja saagojen ajan esineenä. Nykyisen merkityksensä vuoksi miellyttävä kuvio on edelleen hyvä valinta; ongelma on siihen varauksetta liitetty ”viikinkiaiheisen” nimike.
Yggdrasil, Odinin korpit ja susi
Kaksi korppia, Huginn ja Muninn, seuraavat Odinia pohjoismaisessa mytologiassa: niiden nimet tarkoittavat vastaavasti ajatusta ja muistia. Odin lähettää ne joka päivä lentämään maailman ylle, minkä jälkeen ne palaavat kertomaan, mitä ovat nähneet (lähde: Huginn ja Muninn, Wikipedia). Tämä kertoo paljon Odinista itsestään: hän on jumala, joka hallitsee vähemmän voimalla kuin kokoamansa tiedon avulla.
Miksi juuri nämä eläimet eikä jokin yleinen susihahmo?
Suden asema pohjoismaisissa kertomuksissa on monitahoisempi. Se voi kuvata valppautta ja villiä voimaa, mutta mytologiassa esiintyy myös Fenrir, jättiläissusi, jonka saagat ennustavat näyttelevän keskeistä osaa Ragnarökin viimeisessä kaaoksessa. Viikinkiaiheisen susitatuoinnin valinnassa kannattaakin nojata tiettyyn hahmoon sen sijaan, että valitsisi yleisen kuvan pedosta. Samoin korpin merkitys vaihtelee sen mukaan, kuvaako se Huginniä, Muninniä vai yksinkertaisesti lintua itseään. Nämä eläinhahmot esiintyvät usein Odinin rinnalla kuvataiteessa, ja ne sopivat luontevasti samaan sommitelmaan Valknutin tai Vegvísirin kanssa.
Riimut: näin vältät yleisimmät virheet
Vanhempaa futharkia, jota käytettiin 2.–8. vuosisadalla ja johon kuului kaksikymmentäneljä riimua, yksinkertaistettiin myöhemmin Skandinaviassa, jolloin syntyi nuorempi futhark. Samaan aikaan anglosaksit laajensivat omia riimuaakkosiaan (lähde: Vanhempi futhark, Wikipedia). Kyseessä on kaksi erillistä järjestelmää, joita käytettiin eri aikakausina ja eri alueilla: niiden sekoittaminen samaan kirjoitukseen ei ole historiallisesti johdonmukaista, vaikka lopputulos näyttäisi graafisesti kauniilta.
Toinen, vielä yleisempi sudenkuoppa liittyy kääntämiseen. Riimut kuvaavat äänteitä, eivät sanan oikeinkirjoitusta kirjain kirjaimelta: etunimen tai ranskankielisen lauseen muuttaminen riimuiksi merkki merkiltä tuottaa usein merkkijonon, joka ei vastaa mitään todellista sanaa millään muinaisella kielellä. Siksi on parempi valita jo vakiintunut ja tarkistettu riimukuvio, kuten koristeellisena esitetty täydellinen aakkosto tai useita tunnettuja symboleja kokoava kuva-arkki, kuin teettää yksilöllinen kirjoitus, jonka merkityksestä kukaan ei voi antaa takeita.
Sommitelman ja tatuointikohdan valinta
Sommitelma valitaan ensisijaisesti sen todellisen muodon perusteella. Pitkä riimukirjoitus tai kahdeksansakarainen Vegvísir tarvitsee tasaisen ja pitkänomaisen alueen pysyäkseen luettavana, joten kyynärvarsi tai selkä ovat luontevia vaihtoehtoja. Kompaktimmat Valknut ja Mjölnir puolestaan sopivat pienemmille alueille, kuten ranteeseen tai pohkeeseen, yksityiskohtia menettämättä.
Juuri tämä on mahdollista tarkistaa väliaikaisella versiolla ennen pysyvän valinnan tekemistä: voit nähdä, miltä kirjoitus näyttää todellisessa koossaan omalla ihollasi ja valitsemassasi kohdassa, sen sijaan että vain kuvittelisit sen piirroksen perusteella. Ensimmäistä tatuointia käsittelevä opas kertoo vaihe vaiheelta, miten valita malli ja tatuointikohta, ja artikkelissa, jossa kerrotaan miksi tatuointia kannattaa kokeilla ennen pysyvän ottamista, palataan tällaisen kokeilun hyötyihin. Se on erityisen hyödyllinen symbolisessa sommitelmassa, jonka pituus vaikuttaa luettavuuteen.
Ennen näin symbolisen valinnan lukitsemista väliaikaisen mallin avulla voit vertailla, miltä riimukirjoitus tai Vegvísir näyttää todellisessa koossaan iholla, ja mukauttaa tatuointikohdan sen mukaan. Tähän sopivat väliaikaisten viikinkitatuointien kokoelman mallit. Jos muut kulttuuriset tyylit kiinnostavat sinua, tribaalitatuoinnissa ja kreikkalaisessa tatuoinnissa noudatetaan samaa periaatetta: merkitykselliset kuviot tulee sijoittaa oikeaan historialliseen kontekstiinsa ennen niiden kantamista. Lisää oppaita löydät Inklabs-blogista.
