Tribaali tatuointi, sellaisena kuin useimmat ihmiset sen nykyään kuvittelevat, tarkoittaa länsimaista graafista tyyliä, jossa on suuria mustia pintoja, paksuja kaaria ja symmetrisiä tai liekkimäisiä kuvioita. Tyyli yleistyi Euroopassa ja Yhdysvalloissa 1990- ja 2000-luvuilla. Se ei ole minkään tietyn perinteen nimi, vaan tyylisuuntaus, jonka visuaalinen sanasto on ammentanut useista selvästi toisistaan erottuvista kulttuureista, kuten maorien, samoalaisten ja Borneon dayakien perinteistä, kuitenkaan välittämättä niiden merkityksiä, sääntöjä tai oikeutettuja kantajia. Tämän eron ymmärtäminen auttaa valitsemaan kuvion tietoisesti, haluttiinpa juuri tätä tunnistettavaa graafista tyyliä tai päinvastoin tiettyä kulttuurista symbolia, jota käsitellään paremmin sille omistetussa oppaassa.
- ”Tribaali” on länsimainen tyyli, ei perinne: se kokoaa yhteen visuaalisia lainoja useista kulttuureista, joiden merkitykset ja säännöt eivät ole samoja.
- Maorien tā moko, samoalaisten tatau ja peʻa sekä Borneon dayakien kuviot ovat todellisia käytäntöjä, jotka on tarkoitettu tietyille kantajille ja tatuoijille, eivät vain jäljiteltäviä estetiikkoja.
- Tyylin nykyiset versiot, kuten blackwork, koristeellinen geometrinen tyyli ja hillityt kuviot, säilyttävät tunnistettavan estetiikan väittämättä alkuperää, jota kantajalla ei ole.
- Väliaikainen tai puolipysyvä tatuointi auttaa hahmottamaan suuren kuvion koon ja sijoittelun; se ei kerro mitään kivusta, paranemisesta tai pysyvän tatuoinnin täsmällisestä ulkonäöstä.
Mitä tribaali tatuointi tarkoittaa nykyään?
Iholla ”tribaalikuvion” tunnistaa yleensä muutamista ominaispiirteistä: suurista mustista pinnoista, paksuista kaarista, jotka seuraavat käsivarren, olkapään tai pohkeen muotoa, sekä symmetriasta tai toistuvasta rytmistä, joka tuo mieleen liekit tai aallot. Kuviot suunniteltiin erottumaan kaukaa ja myötäilemään lihaksia. Siksi niillä on pitkään peitetty kokonaisia alueita, kuten kyynärvartta, hauista tai yläselkää.
Sana ”tribal” tulee englannin ilmauksesta tribal art. Länsimaiset tatuointistudiot keksivät sen kuvastamaan tietynlaista piirrostyyliä, ei tiettyä kulttuuria. Mikään kansa ei määrittele itseään ”tribaaliksi”: ulkopuolisen antama nimitys niputtaa yhteen hyvin erilaisista lähtökohdista tulevia estetiikkoja. Juuri tämä kätevä nimike ylläpitää sekaannusta, sillä tyyli on levinnyt paljon laajemmalle ja nopeammin kuin perinteet, joista se on saanut vaikutteita.
Mistä tribaalityyli on peräisin: useista todellisista perinteistä, ei yhdestä
”Tribaali”-sanan takana on todellisuudessa hyvin erilaisia tatuointikäytäntöjä, joilla kaikilla on oma historiansa, tekniikkansa ja merkityksensä. Seuraavat kolme esimerkkiä osoittavat, miksi mikään niistä ei ole pelkkä koristekuvio.
Tā moko (maorit)
Tā moko on Uuden-Seelannin maorien perinteinen tatuointi. Se koodaa kantajansa sukulinjan, yhteiskunnallisen aseman ja identiteetin, ja historiallisesti se kaiverrettiin talttamaisella työkalulla neulan sijaan. Tatuointiin liittyy niin vahva symbolinen merkitys, että käyttöön on luotu erillinen termi ”kirituhi” (kirjaimellisesti ”kirjoitus iholla”). Sillä tarkoitetaan maoriperinteestä vaikutteita saanutta kuviota, jota kantaa henkilö, joka ei kuulu tähän kansaan. Termi erottaa sen nimenomaan aidosta tā mokosta, joka edellyttää sukulinjan ja historian tuntemusta, jota vain maorikantaja voi oikeutetusti vaatia omakseen (lähde: Tā moko – Wikipedia).
Tatau ja peʻa (samoalaiset)
Samoalaisten miesten peʻa on perinteinen tatuointi, joka peittää kehon selän keskiosasta polviin asti. Perinnölliset tatuoijat eli tufuga tā tatau tekevät sitä yhä käsin sukupolvelta toiselle siirtyneillä työkaluilla, ja sillä on yhteisössä huomattava sosiaalinen ja hengellinen merkitys. Sen ottaminen on edelleen harvinainen sitoumus henkilölle, joka ei ole samoalainen (lähde: Peʻa – Wikipedia).
Dayak-kuviot (Borneo)
Joissakin Borneon dayak-yhteisöissä tatuointi oli pitkään osa siirtymäriittejä, ja siihen tallennettiin muun muassa se, kuinka monessa taistelussa soturi oli ollut tai kuinka monta päätä hän oli elämänsä aikana ottanut. Perinteisissä austronesialaisissa tekniikoissa käytettiin käsin lyötävää työkalua, piikkiä, luuta tai simpukankuorta, ei konetta. Siksi jokaisella kuviolla oli henkilökohtaisen asiakirjan kaltainen asema, eikä se ollut pelkkä koriste (lähde: Tattoo – Wikipedia).
Miksi erolla on merkitystä kuviota valittaessa?
Yleisluonteinen ”tribaalikuvio”, joka ostetaan kuvastosta tai jonka länsimainen tatuoija tarjoaa, ei kuulu erityisesti mihinkään näistä perinteistä. Se ei edusta asemaa, sukulinjaa eikä henkilökohtaista saavutusta: kyseessä on graafinen piirros, joka jäljittelee estetiikkaa, ei koodattua yhteiskunnallista viestiä. Se ei itsessään tee kuviosta sopimatonta, mutta muuttaa kysymystä, joka kannattaa esittää ennen valintaa.
Jos tavoitteena on nimenomaan tunnistettava estetiikka – suuret mustat muodot, selkeät kaaret ja vahva graafinen vaikutelma – yleisluonteinen tribaalityylinen kuvio vastaa juuri tähän toiveeseen. Jos taas lähtökohtana on halu kantaa tiettyyn kulttuuriin tai mytologiaan liittyvää symboliikkaa, kannattaa tutustua kyseiselle perinteelle omistettuun oppaaseen sen sijaan, että valitsisi epämääräisen ”tribaalikuvion”, joka ei välitä sen merkityksiä eikä noudata sen koodeja. Pohjoismaista symboliikkaa ja riimuja käsittelee viikinkitatuointeja käsittelevä opas, jossa kerrotaan vältettävistä sudenkuopista. Kreikkalaisesta symboliikasta jumalineen ja klassisine kuvioineen kertoo kreikkalaisesta mytologiasta vaikutteita saaneita tatuointeja käsittelevä opas.
Tribaalityylin modernit versiot
Tribaalityyli ei ole kadonnut, vaan se on kehittynyt useaan graafiseen suuntaan, jotka säilyttävät sen hengen mutta eivät välttämättä sen alkuperäisiä suuria mustia pintoja. Blackwork on lähimpänä klassista estetiikkaa: siinä on laajoja mustia pintoja, vahvoja kaaria ja iholla erottuvaa kontrastia. Koristeellisessa ja geometrisessa tyylissä hyödynnetään samaa jäsenneltyjen ja symmetristen kuvioiden ideaa, mutta täyttöpintojen sijaan ohuilla viivoilla. Näin lopputulos on kevyempi, vaikka sommittelu on edelleen huolellinen.
Hillitty versio vie kehitystä vielä askeleen pidemmälle: yksi viiva, yksinkertainen muoto ja sama graafinen sanasto pelkistettynä olennaiseen, mikä tekee ilmeestä arkikäytössä hillitymmän. Alla oleva äärettömyyssymboli havainnollistaa tätä ohutta viivasuuntausta. Sitä voi verrata juuri yllä esiteltyyn tiiviimpään Kompassi-kuvioon.
Näitä kolmea suuntausta – blackworkia, koristeellista tyyliä ja hillittyjä kuvioita – käsitellään geometrisia tatuointeja käsittelevässä oppaassa ja minimalistisia tatuointeja käsittelevässä oppaassa. Niistä on hyötyä, kun haluaa vertailla muita esimerkkejä ennen valintaa.
Valitse koko ja sijoitus ennen päätöstä
Suuret tribaalityyliset kuviot sijoitetaan useimmiten käsivarteen, kyynärvarteen tai jalkaan, sillä näillä alueilla on riittävästi tilaa, jotta kaaret ja mustat pinnat erottuvat selvästi. Ennen lopullista valintaa kannattaa tarkastella, miten kuvio sopii omaan ihonsävyyn ja kuinka näkyvä se on arkivaatteissa niin toimistolla kuin kesälläkin.
Väliaikainen tai puolipysyvä tatuointi on helpoin tapa arvioida tätä käytännössä: sen avulla näkee kuvion todellisen koon omalla iholla, voi arvioida piirroksen ja valitun kehonalueen tasapainoa sekä vertailla eri sijoituspaikkoja ennen sitoutumista. Testissä arvioidaan ainoastaan kokoa, muotoa ja sijoittelua. Se ei kerro pysyvän tatuoinnin aiheuttamasta kivusta, ihon paranemisesta, mahdollisesta allergiariskistä eikä siitä, miltä sama kuvio näyttäisi täsmälleen neulalla tehtynä. Nämä ovat pysyvään tatuointiin liittyviä erillisiä kysymyksiä, joita ei voi ennakoida väliaikaisella kokeilulla.
Ennen kokeiluun ryhtymistä voi tutustua saatavilla oleviin kokoihin väliaikaistatuointien koko-oppaasta, jossa esitellään mini-, medium- ja full body -koot. Jos taas haluat pohtia laajemmin, kannattaako onnistuneen kokeilun jälkeen ottaa pysyvä tatuointi, väliaikaisen ja pysyvän tatuoinnin valintaopas esittelee huomioon otettavat kriteerit.
Usein kysyttyä tribaalitatuoinnista
Onko tribaalitatuoinnilla jokin kiinteä merkitys?
Ei, ei yleisluonteisessa muodossaan. Toisin kuin tā mokossa tai samoalaisessa tatau-tatuoinnissa, jotka noudattavat tietyssä kulttuurissa välitettyjä tarkkoja koodeja, länsimaisena graafisena tyylinä myytävällä ”tribaalikuviolla” ei ole yhteistä koodistoa eikä yleisesti tunnustettua yksittäistä merkitystä. Jokainen voi antaa sille haluamansa merkityksen, mutta se on henkilökohtainen, ei kulttuurinen.
Voiko tribaalikuvion ottaa, vaikka siihen ei liity mitään tiettyä kulttuuria?
Kyllä, kunhan tietää, mitä oikeastaan kantaa. Yleisluonteinen tribaalikuvio ja tiettyyn kulttuuriin liittyvä kuvio – esimerkiksi maorien, samoalaisten tai dayakien – vastaavat eri tarkoituksia: ensimmäinen on estetiikkaa, kun taas jälkimmäinen kuuluu tiettyyn historiaan ja sen oikeutetuille kantajille. Tietoinen valinta auttaa välttämään näiden kahden sekoittamisen, valitsipa lopulta minkä kuvion tahansa.
Sopiiko tribaalityyli ensimmäiseksi tatuoinniksi?
Se voi hyvin sopia lähtökohdaksi, kunhan kokoa ja sijoittelua kokeillaan ensin eikä päätöstä tehdä pelkän kuvan perusteella. Kuten minkä tahansa suuren kuvion kohdalla, väliaikainen kokeilu auttaa hahmottamaan lopputuloksen omalla vartalolla ennen pysyvään tatuointiin liittyvien kysymysten tarkastelua erikseen.
Jos haluat nähdä, miltä suuri tribaalityylinen kuvio näyttää omalla iholla ennen päätöksentekoa, InkLabsin Väliaikaiset symbolitatuoinnit -malliston jäsennellyt kuviot tarjoavat mahdollisuuden vertailla eri kokoja ja sijoituspaikkoja käsivarresta jalkaan ennen valintaa.
