Kreikkalainen tatuointi pohjautuu antiikin tarkkaan hahmojen ja kuvioiden valikoimaan: Olympoksen jumaliin, kuten Atheneen, Zeukseen tai Poseidoniin, myyttisiin olentoihin, kuten Lernan Hydraan tai seireeneihin, koristekuvioihin, kuten meanderiin ja laakeriseppeleeseen, sekä kreikkalaisesta arkkitehtuurista periytyviin pylväsjärjestelmiin (doorilainen, joonialainen ja korinttilainen). Jokaisella symbolilla on oma merkityksensä, ja ne tunnistaa tietyistä ominaispiirteistä. Tämä kannattaa ottaa huomioon ennen kuin valitsee yhden kuvion toisen sijaan.
- Jokaisen jumalan tunnistaa hänen tunnusmerkeistään: pöllöstä ja aigiksesta Athenen, salamasta ja kotkasta Zeuksen sekä atraimesta ja hevosesta Poseidonin.
- Myyttiset olennot sopivat omaksi kuviokseen: esimerkiksi Lernan Hydra löytyy jo mallistosta omana designinaan, joten sitä voi kokeilla käytännössä ennen lopullista päätöstä.
- Meandri ja laakeriseppele sopivat niille, jotka haluavat kreikkalaisen symbolin ilman hahmoa. Ne ovat hyödyllisiä vaihtoehtoja hillitympään tai graafisempaan tatuointiin.
- Patsasmainen tai viivamainen tyyli ja valittu sijoituspaikka riippuvat ennen kaikkea valitun kuvion monimutkaisuudesta, eivät niinkään mistään yleisestä säännöstä.
Athene: viisaus, pöllö ja aegis
Atheneen yhdistetään ensisijaisesti häntä seuraava pöllö, perinteinen viisauden symboli. Hänellä on myös aigis, käärmeillä reunustettu viitta, jonka keskellä on gorgo Medusan kasvot. Tämä yksityiskohta muuttaa kuvion tulkintaa, sillä se yhdistää jumalattaren pelottavaan suojelijahahmoon eikä vain viisauteen. Atheneen yhdistetään usein myös oliivipuu, jonka hänen kerrotaan luoneen, sekä kypärä ja keihäs, jotka muistuttavat hänen roolistaan strategisen sodankäynnin jumalattarena raakaan väkivaltaan turvautumisen sijaan. Jos tatuoinnissa on vain yksi näistä tunnusmerkeistä, esimerkiksi pelkkä pöllö, myytin tunteva tunnistaa sen silti viittaukseksi Atheneen. Useita tunnusmerkkejä yhdistelevä kuva kertoo kuitenkin kokonaisemman tarinan, mutta vaatii iholta enemmän tilaa.
Zeus ja Poseidon: taivas ja meri
Zeus ja Poseidon sekoitetaan helposti toisiinsa huolimattomasti suunnitellussa kuvassa, vaikka heidän omat tunnusmerkkinsä erottavat heidät selvästi toisistaan.
Zeus: salama ja kotka
Zeus hallitsee taivasta ja maailmanjärjestystä Olympoksen jumalten kuninkaana. Hänen tunnistettavin tunnusmerkkinsä on tyylitelty salama, joka kuvataan usein siksak-kuviona. Häntä seuraava kotka vahvistaa tätä valta-asemaa, samoin tammi, hänelle pyhitetty puu, sekä oliiviseppele, joka viittaa hänen hallitsijuuteensa eikä urheiluvoittoon. Pelkkään salamaan keskittyvä tatuointi toimii voiman ja päättäväisyyden symbolina, eikä itse Zeusta tarvitse esittää, jotta viittaus olisi selvä.
Poseidon: atraimet ja hevonen
Poseidonin tunnistaa atraimista, jotka ovat lähes poikkeuksetta hänen tunnusmerkkinsä. Hän käyttää niitä myytin mukaan myrskyjen nostattamiseen tai maan halki halkaisemiseen maanjäristyksissä. Hänen pyhät eläimensä – hevonen, härkä, delfiini ja merihevonen, meren legendojen puoliksi hevonen ja puoliksi kala -olento – tarjoavat hyödyllisiä kuvallisia vaihtoehtoja niille, jotka haluavat viitata Poseidoniin käyttämättä jo laajalti tunnettua atrainta. Iholla jumalat erottaa toisistaan ennen kaikkea näiden esineiden perusteella: siksak-salama viittaa Zeukseen, kolmipiikkinen atraimen muoto Poseidoniin, ja valittu eläin – kotka tai hevonen tai delfiini – vahvistaa, kumpi jumalista on kuvassa.
Myyttiset olennot: Hydra, seireenit ja erinykset
Jumalten lisäksi useat kreikkalaisen mytologian olennot sopivat sellaisenaan tatuoinneiksi, eikä koko jumalhahmoa tarvitse esittää, jotta kuvion merkitys säilyisi.
Lernan Hydra
Lernan Hydra on monipäinen vesikäärme, ja sen mytologinen erikoisuus on kyky kasvattaa päät takaisin: jokaista katkaistua päätä kohden kasvoi kaksi uutta, joten taistelua ei voinut voittaa pelkällä voimalla. Herakles selvisi siitä kahdennessatoista uroteossaan vasta veljenpoikansa Iolaoksen avulla. Tämä poltti jokaisen kaulan soihdulla heti pään pudottua ja esti näin uusia päitä kasvamasta. Kuvio puhuttelee sen kertoman tarinan vuoksi: se kuvaa voimaa, jota ei voi voittaa pelkällä voimalla, oveluuden tarvetta rohkeuden rinnalla sekä uudelleensyntymistä, joka ei itsessään ole ratkaisu vaan ongelma, johon on löydettävä toinen keino.
Seireenit: lintunaisesta kalapyrstöiseen merenneitoon
Nykymielikuvissa seireeneihin yhdistetään kalanpyrstö, mutta vanhimmissa kreikkalaisissa lähteissä ne kuvataan lintunaisina: niillä on linnun ruumis ja naisen pää. Naisen ja kalanpyrstön yhdistelmä ilmestyi vasta paljon myöhemmin, varhaiskeskiajalla. Molemmissa versioissa myytin ydin on sama: Odysseiassa seireenien laulu houkuttelee merimiehiä riutoille, ja Odysseus suojautuu siltä tukkimalla miehistönsä korvat vahalla ja sitouttamalla itsensä laivan mastoon, jotta hän voi kuulla laulun antautumatta sen houkutukselle. Nykytyylinen merenneitotatuointi, kuten alla oleva kuvio, perustuu myytin myöhempään versioon. Jos mytologinen tarkkuus on tärkeää, kannattaa muistaa, että tämä hahmo on kehittynyt ajan myötä eikä vastaa sen alkuperäistä ulkomuotoa.
Erinykset, oikeuden vartijat
Erinykset eli fuuriat ovat kolme kostavaa jumalatarta: Alekto, Megaira ja Tisifone. Hesiodoksen mukaan ne syntyivät Ouranoksen kastraation yhteydessä vuodatetusta verestä. Niiden tehtävä mytologiassa on rangaista tietyistä rikkomuksista: murhasta, etenkin saman perheen sisällä, väärän valan vannomisesta ja vanhempien kunnioittamatta jättämisestä. Niihin viittaava kuvio edustaa siis ennemmin tinkimättömän oikeudenmukaisuuden ajatusta kuin koristeellista estetiikkaa. Se on osuva valinta niille, jotka etsivät merkityksellistä kreikkalaista symbolia eivätkä vain yhtä mytologista hahmoa muiden joukosta.
Meandri ja laakeriseppele: kuvioita ilman hahmoja
Jos haluaa tunnistettavan kreikkalaisen symbolin ilman kasvojen tai mytologisen hahmon tatuoimista, kaksi koristekuviota sopii tähän tarkoitukseen. Meandri, jota kutsutaan myös kreikkalaiseksi avaimeksi, on jatkuvasta viivasta muodostuva reunakuvio, jossa toistuvat suorakulmaiset mutkat. Sitä käytettiin jo geometrisella kaudella kreikkalaisissa keramiikkaesineissä, arkkitehtuurissa ja vaatteiden reunoissa. Kuvion nimi viittaa Vähässä-Aasiassa virtaavaan Meanderjokeen, jonka mutkitteleva uoma innoitti sen muotoilua. Säännöllisen geometriansa ansiosta se sopii erityisen hyvin ohueksi viivakuvioksi rannekorun tapaan tai raajaa reunustavaksi kuvioksi.
Laakeriseppele viittaa Apollonin ja Dafnen myyttiin. Dafne muuttui laakeripuuksi paetakseen jumalaa, ja myöhemmin seppele annettiin Apollonin kunniaksi Pythian kisojen voittajille. Kuvio yhdistetään siis edelleen voittoon ja tunnustukseen, mikä erottaa sen esimerkiksi Atheneen liitetyistä keihäästä ja kypärästä.
Kreikkalaiset pylväät: doorilainen, joonialainen ja korinttilainen
Kolme kreikkalaista pylväsjärjestelmää erottaa toisistaan ennen kaikkea pylvään pää, joten se on helppo tuntomerkki, kun valitsee eri pylväskuvioiden välillä. Doorilaisessa pylväässä on koristeeton pää: pelkkä rengas, jonka päällä on kupera tyynymäinen osa. Pylväs on tanakka ja jalustaton, joten tämä on kolmesta järjestelmästä pelkistetyin. Joonialaisen pylvään tunnistaa sen päässä olevista voluuteista eli kahdesta spiraaliksi kiertyvästä muodosta. Se on doorilaista pylvästä sirompi. Korinttilainen järjestelmä on kolmesta koristeellisin, ja sen pylvään pää on päällekkäisten akantuksenlehtien peitossa. Tatuoinnissa tämä järjestys näkyy suoraan kuvion yksityiskohtaisuudessa: doorilainen sopii yksinkertaiseen ja massiiviseen kuvaan, kun taas korinttilainen vaatii enemmän yksityiskohtia ja siten enemmän tilaa, jotta se säilyy iholla selkeänä.
Patsasmainen vai viivamainen tyyli – ja mihin kuvio sijoitetaan
Samat symbolit voidaan toteuttaa kahdella hyvin erilaisella tavalla, ja tyylin valinta on yhtä tärkeää kuin itse symbolin valinta. Patsasmaisessa tyylissä käytetään varjostuksia, jotka luovat marmori- tai veistosvaikutelman. Se sopii yksityiskohtaiseen hahmoon tai rintakuvaan, kuten aigista kantavaan Atheneen, tai kokonaiseksi kohtaukseksi kuvattuun Hydraan. Viivamainen tyyli, jossa käytetään ohutta ja yhtenäistä viivaa, sopii paremmin geometrisiin kuvioihin, kuten meandriin, sekä profiileihin ja yksinkertaisiin siluetteihin. Se on myös hillitympi pienessä tatuoinnissa.
Sijoituspaikan valinnassa kannattaa noudattaa samaa logiikkaa kuin tyylin valinnassa. Yksityiskohtainen, patsasmainen kuva vaatii enemmän pinta-alaa pysyäkseen selkeänä, joten kyynärvarsi tai pohje voi sopia sille hyvin. Viivamainen kuvio, kuten meandrin osa, sopii puolestaan pienempään tilaan, esimerkiksi ranteeseen tai niskaan, menettämättä tarkkuuttaan. Ennen lopullisen koon ja sijoituspaikan päättämistä kuviota kannattaa kokeilla väliaikaisena. Näin voit arvioida sen todellisen koon omalla ihollasi ja muuttaa sen paikkaa. Väliaikaisen ja pysyvän tatuoinnin erot auttavat hahmottamaan tätä vaihetta.
Kreikkalaisen tatuoinnin valinnassa kannattaa siis ensin päättää, mikä tarkka symboli sopii itselle: jumala, olento vai koristekuvio. Sen jälkeen voi valita kuvion monimutkaisuuteen sopivan toteutustavan. Myyttisen olennon, kuten Hydra-designin tai Merenneito-designin, väliaikaisella kokeilulla voi tarkistaa koon ja sijoituspaikan ennen pysyvän kuvion harkitsemista. Fantasia ja mytologia -mallistosta löytyy lisää malliston mytologisia kuvioita vaihtoehtojen vertailuun. Muille kuin kreikkalaisille olennoille, kuten lohikäärmeille tai Medusalle, fantasiaa ja mytologiaa käsittelevä katsaus tarjoaa laajemman näkökulman. Saman osion viikinkisymboleja käsittelevä artikkeli ja tribaalitatuointeja käsittelevä artikkeli puolestaan esittelevät muita kulttuurisia maailmoja. Jos kreikkalaisen kuvion pohjalta harkitsee myöhemmin pysyvää tatuointia, ensimmäisen tatuoinnin opas ja puolikestävien tatuointien opas käyvät läpi seuraavat vaiheet.
