Unisiepparitatuointi tuo mieleen pyöreän, hämähäkinverkkoa muistuttavan kuvion ja siitä riippuvat höyhenet. Ojibwe- eli anishinaabe-kulttuurissa unisiepparia ei alun perin tehty koristeeksi vaan suojaavaksi esineeksi. Perinteen mukaan verkko nappaa ilmassa kulkevat haitalliset vaikutukset samalla tavoin kuin hämähäkinverkko pitää kiinni kaikesta, mikä siihen osuu (lähde: Dreamcatcher – Wikipedia). Kun tämä kuvio päätyi osaksi länsimaista populaarikulttuuria, se oli jo etääntynyt merkittävästi alkuperäisestä asiayhteydestään. Siksi ennen tatuoinnin suunnittelua kannattaa selvittää, mistä se on peräisin, mitä sen osat merkitsivät ja miten voit valita mallin, joka ei sivuuta sen alkuperää. Tarkastelemme myös, millä alueella – kyynärvarressa, selässä vai kyljissä – verkon ja höyhenten rakenne pääsee parhaiten esiin.
- Unisiepparin alkuperä liittyy nimenomaan ojibwe- eli anishinaabe-yhteisöön, eikä kyse ole yleisestä perinteestä, jota voisi soveltaa mihin tahansa alkuperäiskansojen kulttuuriin.
- Alkuperäinen esine koostui pajusta taivutetun renkaan ympärille punotusta verkosta, höyhenistä ja helmistä. Se ripustettiin kehdon tai sängyn yläpuolelle, ei hyllylle tai seinälle.
- Symboli tuli laajemmin tunnetuksi 1960–70-luvuilla: ensin se levisi muihin alkuperäiskansojen yhteisöihin, ja myöhemmin myös populaarikulttuuri omaksui sen.
- Kuvion koko ja sijoittelu – kyynärvarressa, selässä tai kyljissä – vaikuttavat lopputulokseen eri tavoin. Tätä kannattaa pohtia väliaikaisella tai puolikestävällä versiolla ennen lopullista päätöstä.
Mistä unisieppari on peräisin, ja miksi se liittyy ojibwe-kulttuuriin?
Jo nimitys paljastaa kuvion alkuperän: englannin ”dreamcatcher”-sanan taustalla olevan esineen nimi on ojibwen kielessä ”asabikeshiinh”, joka tarkoittaa hämähäkkiä ja viittaa suoraan hämähäkinverkon rakenteeseen (lähde: Dreamcatcher – Wikipedia). Tämä kielellinen yhteys on tärkeä, sillä nykyään kuviota kutsutaan usein yleisesti ”intiaani-” tai ”heimotyyliseksi” koristeeksi, vaikka kyse on tietyn yhteisön tietystä perinteestä.
Asibikaashi-legenda
Antropologi Frances Densmore kirjasi vuonna 1929 perinteen, jossa unisieppari yhdistetään Asibikaashiin eli Hämähäkki-naiseen, joka suojelee yhteisön jäseniä, erityisesti lapsia. Kun yhteisö levittäytyi yhä laajemmalle alueelle ja Asibikaashin oli yhä vaikeampi päästä jokaisen kehdon luo, perinteen mukaan äidit ja isoäidit alkoivat kutoa suojaavia verkkoja jatkaakseen hänen työtään siellä, minne hän ei enää fyysisesti päässyt (lähde: Dreamcatcher – Wikipedia). Ojibwe-perinne itsessäänkin vahvistaa, että esine oli alun perin tarkoitettu nukkuvien lasten suojelemiseen. Se valmistettiin jänteistä punotusta verkosta, joka kiinnitettiin pyöreään tai kyynelenmuotoiseen renkaaseen (lähde: Native American Dreamcatchers – Native Languages of the Americas).
Mistä alkuperäinen unisieppari valmistettiin?
Perinteiset unisiepparit tehtiin pajusta taivutetun renkaan ympärille punotusta verkosta. Verkko valmistettiin nokkoskuidusta, jänteistä tai muista kasvikuiduista, ja siihen ripustettiin pyhiä höyheniä ja helmiä. Valmis esine ripustettiin kehdon tai sängyn yläpuolelle, sillä uskottiin, että verkko nappaa ilmassa olevat haitalliset vaikutukset samalla tavoin kuin hämähäkinverkko pitää kiinni kaikesta, mikä siihen osuu (lähde: Dreamcatcher – Wikipedia). Tämä tehtävä selittää, miksi kuvion keskiosa on pyöreä: kyse ei ollut esteettisestä valinnasta, vaan verkon fyysisen rakenteen jäljittelystä.
Mitä langat, höyhenet ja helmet symboloivat?
Rengas, verkko, höyhenet ja helmet palvelivat kaikki esineen suojaavaa tarkoitusta, mutta niiden tarkka merkitys vaihteli osien ja yhteisöjen mukaan. Kyse ei siis ollut yhtenäisestä, kaikkialla samanlaisena pysyneestä symbolijärjestelmästä. Nykyään yleisimmin kuultu selitys on, että verkko suodattaa pahat unet ja hyvät unet valuvat höyheniä pitkin nukkujan luo. Tämä kertomus on laajalle levinnyt uudelleentulkinta, mutta etnografinen lähde, johon useimmat kuvaukset viittaavat, dokumentoi ensisijaisesti verkon yleistä suojelevaa ja haitallisia vaikutuksia vangitsevaa tehtävää, ei erityisesti höyhenten suodattavaa tehtävää. Siksi selitykseen kannattaa suhtautua tunnettuna ja suosittuna tulkintana, ei tarkkana etnografisena tosiasiana.
Varmasti dokumentoitua on se, että verkon rakenne jäljittelee hämähäkinverkkoa ja siihen ripustetut höyhenet ja helmet olivat esineen koristeellisia mutta samalla pyhiä osia, eivät jälkikäteen lisättyjä koristeita. Jos haluat lukea höyhenten ja siipien symboliikasta yleisesti, unisiepparista riippumatta, löydät siitä lisätietoa siipi- ja höyhenkuvioiden merkitystä käsittelevästä artikkelista, sillä tässä kirjoituksessa keskitytään tarkoituksella vain unisieppariin.
Miten unisiepparista tuli laajemmin tunnettu symboli?
1960- ja 70-lukujen panintiaanisen liikkeen aikana myös muut alkuperäiskansojen yhteisöt alkoivat käyttää unisiepparin muunnelmia. Se ei enää ollut vain ojibwe-perinteeseen kuuluva esine, vaan siitä tuli yhteenkuuluvuuden ja yhteisen identiteetin symboli (lähde: Dreamcatcher – Wikipedia). ”Dream catcher” -nimitys päätyi sen jälkeen, 1970-luvulla, valtamediaan, ja 1980-luvulle tultaessa unisiepparista oli tullut Yhdysvalloissa laajalti tunnettu käsityöesine. 1990-luvun alkuun mennessä siitä oli tullut yksi kysytyimmistä massatuotetuista tuotteista. Samalla kaupallisesti myytävät unisiepparit etääntyivät yhä enemmän alkuperäisistä materiaaleista ja muodosta.
Tällä kehityksellä on ollut hintansa: suuri osa nykyään myytävistä unisieppareista on New Age -ryhmien tai massatuottajien valmistamia, ne eivät ole perinteisistä materiaaleista tehtyjä ja muistuttavat historiallista muotoa vain etäisesti. Tämä herättää kysymyksiä kulttuurisesta omimisesta ja kaupallisesta liikakäytöstä (lähde: Dreamcatcher – Wikipedia). Jos etsit aitoa fyysistä esinettä, se kannattaa ostaa heimonsa tunnustamalta yhdysvaltalaiselta alkuperäiskansaan kuuluvalta, inuit- tai First Nations -tekijältä (lähde: Native American Dreamcatchers – Native Languages of the Americas). Sama periaate pätee myös tatuointimallia valitessa: on hyvä ymmärtää ero asiayhteydestään irrotetun, karikatyyrimäisen kuvauksen ja yksinkertaisen, muotoa kunnioittavan mallin välillä.
Kunnioittava valinta: mitä kannattaa ottaa huomioon ennen unisiepparikuvion valintaa?
Tärkeintä on tuntea kuvion alkuperä ja tunnustaa se myös mallia valitessa: kyse ei ole yleisestä ”intiaani-” tai ”heimotyylisestä” koristeesta, vaan tietyn yhteisön perinteestä, johon kannattaa viitata nimellä ja asiayhteydessään. Kannattaa myös välttää unisiepparin muodon yhdistämistä muiden kulttuurien pyhiin tai seremoniallisiin elementteihin yhdeksi ”eksoottiseksi” tarkoitetuksi sommitelmaksi. Juuri tällainen asiayhteydetön sekoittaminen on saanut massatuotetut versiot osakseen paljon kritiikkiä.
Sama harkinta koskee kaikkia tietystä uskonnollisesta tai kulttuurisesta perinteestä lähtöisin olevia kuvioita: buddhalaisten symbolien kunnioittavaa esittämistä käsittelevästä artikkelista löydät vastaavia näkökulmia toisesta kulttuuripiiristä. Tavoite on molemmissa tapauksissa sama: valita ja käyttää kuviota niin, että sen alkuperäinen merkitys säilyy tunnistettavana ja sitä kunnioitetaan sen sijaan, että se hämärtyisi yleisen ”henkisen” koristelun taakse.
Mihin unisiepparitatuointi sopii: kyynärvarteen, selkään vai kylkiin?
Kyynärvarsi on käytännöllinen valinta, sillä pyöreä verkko ja siitä riippuvat yksi tai kaksi höyhentä erottuvat siinä selkeästi. Alue näkyy myös päivällä, jos haluat näyttää kuvion. Tämä kompakti sommittelu vastaa mittasuhteiltaan alkuperäistä pienikokoista esinettä: rengas on keskellä ja sen alla on lyhyt, alaspäin riippuva höyhenrivi.
Selässä on huomattavasti enemmän tilaa, joten siihen mahtuu yksityiskohtaisempi verkkokuvio ja useita eripituisia riippuvia höyheniä ilman, että sommitelmasta tulee ahdas. Kyljet puolestaan tarjoavat kapean, pystysuuntaisen alueen, joka sopii hyvin alaspäin riippuvien höyhenten muotoon. Iho on siellä kuitenkin herkempi, mikä kannattaa ottaa huomioon suunnittelussa.
Miksi kokoa ja sijoittelua kannattaa kokeilla ensin?
Väliaikaisen tai puolikestävän tatuoinnin ensisijainen tarkoitus on auttaa sinua näkemään suunniteltu koko ja sijoittelu omalla ihollasi ennen lopullista päätöstä. Sen avulla ei ole tarkoitus ennustaa, miltä pysyvän version ottaminen tuntuu, miten se paranee tai miltä se näyttää vuosien kuluttua. Jos et ole vielä varma, mikä kehonosa ja koko sopivat sinulle, löydät lisää huomioitavaa ensimmäisen tatuoinnin mallin ja sijoituspaikan valintaa käsittelevästä artikkelista. Koko-opas puolestaan auttaa selvittämään, kannattaako kyseiselle kehonosalle etsiä pientä, keskikokoista vai suurempaa kuviota.
Unisiepparitatuointi on siis sekä kulttuurinen kysymys että käytännön valinta: ojibwe-alkuperä ja symbolin myöhempi laaja leviäminen on hyvä tuntea, ja niiden pohjalta kannattaa valita kuvio ja sijoittelu, jotka kunnioittavat sen muotoa. Jos haluat tutustua myös muihin samankaltaisiin, merkityksellisiin kuvioihin, tatuointien merkitysten kattava kokoelma on hyvä lähtökohta. Henkisaiheisten väliaikaisten tatuointien kokoelmasta voit puolestaan katsella lisää samankaltaisia kuvioita ennen kuin kokeilet valitsemaasi mallia ihollasi.
