Tatuointityyli on pohjimmiltaan tunnistettava yhdistelmä teknisiä valintoja: kuinka paksu viiva on, kuinka monta väriä kuviossa on, kuinka tiheä varjostus on ja miten kokonaisuus asettuu valitulle kehonalueelle. Kun joku sanoo haluavansa ”illustratiivisen” tai ”hienoviivaisen” tatuoinnin, hän kuvailee itse asiassa juuri näitä valintoja, ei tiettyä piirrosta. Alla oleva opas käy läpi tärkeimmät tyyliperheet old schoolista ja havainnollistavasta tyylistä geometriseen, japanilaiseen ja trash polka -tyyliin. Lisäksi se kertoo jokaisen kohdalla, mikä InkLabs-tuotetyyppi (illustratiivinen, hienoviivainen, ääriviiva, minimalistinen tai kokonainen) sopii, jos haluat kokeilla kyseistä tyyliä omalla ihollasi ennen pysyvää päätöstä.
- Neljä teknistä ominaisuutta selittävät minkä tahansa kahden tyylin erot: viivan paksuus, väripaletti, varjostuksen tiheys ja se, miten elementit sommitellaan kehonalueelle.
- Muutamilla tyyleillä (old school, japanilainen, goottilainen, ääriviivatyyli) on niin rikas historia ja sääntöjen kokonaisuus, että ne ansaitsevat oman oppaansa. Tässä ne esitellään lyhyesti ja asianmukaisesti, ja mukana on linkki koko artikkeliin.
- Runsaasti yksityiskohtia sisältävät sommitelmat, kuten illustratiivinen tyyli, sopivat InkLabsin Illustratiivinen-kokoelmaan, kun taas pelkistetyt kuviot sopivat Minimalistinen-kokoelmaan.
- Väliaikainen tai puolipysyvä kuvio näyttää, miltä tyyli näyttää ihollasi, mutta se ei ennusta kipua, paranemista, allergiariskiä tai pysyvän tatuoinnin tarkkaa ulkonäköä.
Mitä tatuoinnin ”tyyli” oikeastaan tarkoittaa
Ennen tyylilistan läpikäymistä on hyvä tietää, mikä niissä eroaa teknisesti. Viivan paksuus erottaa old school -tyylin heti hienoviivaisesta tyylistä: ensimmäisessä käytetään paksua ja vahvaa ääriviivaa, jälkimmäisessä ohutta ja tasaista viivaa. Väripaletti kertoo, muistuttaako kuvio enemmän maalausta, jossa on useita värejä ja liukuvärejä, vai graafista piirrosta, joka on tehty mustalla tai mustalla ja punaisella. Varjostuksen tiheys kertoo, muodostuuko tyylin kolmiulotteisuus yksittäisistä pisteistä, kuten dotworkissa, suurista yhtenäisen mustista alueista, kuten blackworkissa, vai pehmeistä harmaan sävyjen siirtymistä, kuten illustratiivisessa tyylissä. Sommittelu eli se, miten elementit asetellaan kehonalueelle, selittää, miksi sama symboli voi näyttää aivan erilaiselta ranteessa kuin käsivarressa tai reidessä: käytettävissä oleva tila muuttaa mittasuhteita ja kulmaa, josta kuviota katsotaan.
Klassiset tyylit: old school ja neo-traditional
Old school (american traditional)
Old school -tyyli, joka tunnetaan myös nimellä american traditional, muotoutui esimerkiksi Norman ”Sailor Jerry” Collinsin kaltaisten tatuoijien työn myötä. Sille ovat tunnusomaisia paksut ja vahvat viivat, muutamaan kylläiseen sävyyn rajattu väripaletti ja helposti tunnistettavat aiheet, kuten laivat, pääskyset, ankkurit, ruusut ja tikarit (lähde: Sailor Jerry - Wikipedia). Paksut ääriviivat eivät ole vain esteettinen valinta, vaan myös syy siihen, että nämä kuviot erottuvat selvästi vielä etäältäkin tai vuosien käytön jälkeen.
Neo-traditional
Neo-traditional säilyttää old schoolille ominaisen paksun ääriviivan, mutta lisää siihen rikkaamman väripaletin ja yksityiskohtaisemman, kuvitusta muistuttavan varjostuksen. Lopputuloksena on kuvio, joka erottuu edelleen nopeasti mutta näyttää visuaalisesti syvemmältä kuin klassinen old school -aihe. Jos haluat perehtyä tarkemmin old school -tyyliperheen alkuperään ja sommittelusääntöihin, old school -tyylin opas käsittelee yksityiskohtia, jotka tässä artikkelissa esitellään vain lyhyesti.
Illustratiivinen tyyli: yksityiskohtainen piirros omalla sommittelullaan
Illustratiivisessa tyylissä yhdistyvät eripaksuiset viivat, hienovarainen varjostus ja tarinallinen sommittelu, jossa useat elementit muodostavat yhden kohtauksen yksittäisen symbolin sijaan. Ero old schooliin tai neo-traditionaliin näkyy juuri tyylin monipuolisuudessa: pääääriviiva voi olla paksu ja sisäiset yksityiskohdat erittäin ohuita, ja varjostus seuraa esineiden muotoja sen sijaan, että se olisi kauttaaltaan tasainen.
Jos haluat vertailla useita tämän tyyliperheen sommitelmia ennen päätöstä, Havainnollistava-kokoelma kokoaa yhteen samalla periaatteella rakennettuja esimerkkejä: yksi pääelementti, jota täydentävät yksityiskohdat vahvistavat kuvion tarinaa tekemättä siitä liian täyttä.
Yksinkertaisilla viivoilla toteutetut tyylit: hienoviivainen, ääriviiva ja minimalistinen
Hienoviivainen (fine line)
Hienoviivaisessa tyylissä käytetään ohutta ja tasaista viivaa ilman raskasta varjostusta. Siksi se sopii pienille alueille, kuten ranteeseen tai nilkkaan, joilla paksu ääriviiva peittäisi liian suuren osan käytettävissä olevasta tilasta.
Ääriviiva (outline)
Ääriviivatyyli jättää varjostuksen ja värit kokonaan pois ja säilyttää vain muodon ulkoreunan. Tuloksena on graafinen kuvio, joka erottuu helposti vielä etäältäkin ja rakentuu pelkästään siitä, missä viiva alkaa ja mihin se päättyy. Ääriviivatyylin opas sisältää lisää esimerkkejä pelkistä viivoista koostuvista kuvioista niille, jotka haluavat tutustua tähän tyyliperheeseen tarkemmin.
Minimalistinen
Minimalistinen tyyli pelkistää kuvion symbolin olennaisiin elementteihin, ja ympärillä olevasta tyhjästä tilasta tulee osa sommittelua eikä vain neutraali tausta. Ero hienoviivaiseen tyyliin on pelkistämisen aste: hienoviivaisessa kuviossa voi olla hienoja yksityiskohtia, kun taas minimalistisesta kuviosta poistetaan kaikki, mikä ei ole välttämätöntä symbolin tunnistettavuuden säilyttämiseksi. Minimalistinen-kokoelma kokoaa yhteen tähän ryhmään kuuluvia esimerkkejä niille, jotka tunnistavat itsensä yllä olevasta kuvauksesta.
Geometriset ja pisteillä toteutetut tyylit: dotwork ja blackwork
Geometrinen tyyli perustuu säännöllisiin muotoihin, kuten ympyröihin ja kolmioihin, sekä selkeiksi kuvioiksi toistuviin symmetrisiin viivoihin. Dotworkissa varjostus muodostetaan yksittäisistä pisteistä jatkuvien viivojen sijaan, mikä luo sille ominaisen rakeisen tekstuurin, kun taas blackworkissa käytetään suuria yhtenäisen mustia alueita vahvan kontrastin luomiseksi. Monissa geometrisissa kuvioissa käytetään uudelleen symbolisia aiheita, kuten pohjoismaisia riimuja, mutta väliaikaisena kuviona tällainen aihe on visuaalisen sommittelun harjoitus eikä rituaalisen käytännön toisinto.
Kulttuurisista juurista ammentavat tyylit: mitä on hyvä tietää ennen inspiraation hakemista
Japanilainen tyyli (irezumi)
Irezumin historia ulottuu vähintään Jōmon-kaudelle, ja sen moderni taidemuoto kehittyi Edo-kaudella ukiyo-e-puupiirrosten ja kiinalaisen Suikoden-romaanin vaikutuksesta (lähde: Irezumi - Wikipedia). Perinteisiin aiheisiin kuuluvat lohikäärmeet, myyttiset olennot, kuten kirin ja baku, koi-karpit, tiikerit, pionit, kirsikankukat ja buddhalaiset hahmot, kuten Fudō Myō-ō. Jokaisella on tarkka symbolinen merkityksensä, eikä kyse ole pelkästä koristelusta. Jos haluat ymmärtää näiden aiheiden taustalla olevia merkityksiä, japanilaisen tyylin opas käsittelee asioita, joita tämä artikkeli ei kata.
Tribaali- ja polynesialaiset kuviot
Tyynenmeren alueeseen tavallisesti yhdistetyillä kuvioilla on juurensa erillisissä pyhissä käytännöissä, eikä niitä voi niputtaa yhdeksi yleiseksi ”tribaalityyliksi”. Perinteistä maorien tā moko -käytäntöä toteutettiin historiallisesti talttojen avulla, jolloin ihoon syntyi uurteita. Ei-maorien tekemistä kuvioista alettiin käyttää erillistä nimitystä kirituhi juuri siksi, ettei näitä kahta sekoitettaisi keskenään (lähde: Tā moko - Wikipedia). Perinteisessä samoalaisessa peʻa-tatuoinnissa käytetään käsin levitettäviä, geometrisia ja täysin symmetrisiä mustia kuvioita. Niitä tekevät tufuga tā tatau -nimellä kutsutut erikoistuneet tatuoijat, ja peʻaa pidetään pyhänä sitoumuksena. Sen saaminen samoalaiseen yhteisöön kuulumattomien ihmisten toimesta on edelleen erittäin harvinaista (lähde: Peʻa - Wikipedia). Jos et kuulu maori- tai samoalaiseen kulttuuriin, ero on tärkeä: aito pyhä käytäntö on elävää perintöä, jota välitetään tietyin ehdoin, kun taas väliaikainen ”tribaalityylinen” kuvio on vain geometrisen muodon esteettistä tutkimista, jolla ei ole yhteyttä alkuperäiseen rituaaliin.
Kokeelliset tyylit: trash polka ja modernit yhdistelmät
Trash polkan loivat Volker Merschky ja Simone Pfaff Würzburgissa Saksassa sijaitsevassa studiossaan, ja tyylin nimi vakiintui vuonna 1998. Tyylissä yhdistyvät realistiset tai fotorealistiset osat abstrakteihin graafisiin muotoihin, ja värimaailma rajoittuu lähes aina mustaan ja punaiseen (lähde: Trash Polka - Wikipedia). Koska tyyli on monimutkainen ja siinä on useita päällekkäisiä visuaalisia kerroksia, se toimii parhaiten suuremmilla alueilla, joilla sommitelma pääsee avautumaan ilman ahtauden tuntua. Myös muissa voimakkaan visuaalisen kontrastin tyyliperheissä, kuten goottilaisessa tyylissä, noudatetaan samankaltaista periaatetta, jossa korostuvat tiheä musta ja tummat koristeelliset elementit. Goottilaisen tyylin opas käsittelee tätä suuntausta erikseen.
Näin valitset sopivan tyylin ja kokeilet sitä ennen pysyvää tatuointia
Helpoin tapa vertailla tyylejä on kokeilla 2–3 mieluista vaihtoehtoa samalla kehonalueella. Näin näet, miten kuvion koko ja yksityiskohtaisuus vaikuttavat kokonaisvaikutelmaan eri tyyleissä. Väliaikainen tai puolipysyvä kuvio näyttää vain, miltä piirros, sen koko ja sijoittelu näyttävät ihollasi. Se ei ennusta kipua, paranemista, allergiariskiä tai pysyvän version tarkkaa ulkonäköä. Nämä asiat riippuvat kunkin ihmisen ihosta ja prosessista, eivät valitusta kuviointityypistä. Jos haluat ensin ymmärtää, miten puolipysyvä tatuointimuste toimii, ennen kuin kokeilet jotakin tyyliä, artikkeli siitä, mikä puolipysyvä tatuointi on selittää, miten se eroaa perinteisestä väliaikaisesta tatuoinnista. Jos taas etsit tietoa pysyvän tatuoinnin tekemisestä tyylin valinnan lisäksi, yleinen opas pysyvistä tatuoinneista käsittelee paranemista, laillista ikärajaa ja hoitoa. Kun olet löytänyt selkeän suunnan, useiden runsaasti yksityiskohtia sisältävien sommitelmien, kuten illustratiivisen tyylin kuvioiden, kokeileminen omalla ihollasi on konkreettisin askel ennen päätöksentekoa.
