Goottilaiset tatuoinnit rakentuvat melko tarkasta visuaalisesta sanastosta: tummista kukista ja pääkalloista, jotka viittaavat memento mori -perinteeseen, lepakoista ja muista yöaiheisista symboleista sekä Gothic Revival -arkkitehtuurista periytyvästä pitsi- tai filigraanityylisestä koristeornamentista. Tyyli juontaa juurensa viktoriaaniseen surukulttuuriin ja 1980-luvulla Lontoossa syntyneeseen goottimuotiin, ei kauhu- tai okkultismikuvastoon. Iholle se sopii parhaiten silloin, kun valitset yhden tai kaksi pääaihetta, joiden ympärille rakennat muun sommittelun.
- Mistä tatuointien goottilainen estetiikka oikeastaan juontaa juurensa ja miksi se ei liity kauhuun tai okkultismiin.
- Miksi pääkallo ja ruusut esiintyvät niin usein yhdessä ja mitä kumpikin aihe symboloi viktoriaanisessa suruperinteessä.
- Mitä lepakot merkitsevät goottilaisessa sommitelmassa ja miksi niiden yhdistäminen yöhön on kulttuurisidonnaista, ei universaalia.
- Miten valitset pääaiheen ja sille sopivan sijoituspaikan ennen väliaikaisen tai puolipysyvän mallin kokeilemista.
Mitä goottilainen tyyli oikeastaan tarkoittaa tatuoinneissa
Goottimuoti muodostui omaleimaiseksi alakulttuuriksi Lontoossa 1980-luvulla, mutta sen visuaalinen sanasto juontaa juurensa paljon kauemmas viktoriaaniseen surukulttuuriin (lähde: Gothic fashion, Wikipedia). Goottilainen kirjallisuus — Edgar Allan Poen runot ja Bram Stokerin romaani Dracula — vaikutti suoraan tähän sanastoon yhdessä viktoriaanisen pukeutumisen elementtien, kuten korsettien, pitsin, mustan sametin sekä uskonnollisaiheisten tai okkulttisten korujen, kanssa. Tatuoinneissa goottilainen kuvaa tiettyä muotoilusuuntausta — tiettyjä aiheita, tietynlaista viivaa ja vahvaa mustan ja muun sommittelun välistä kontrastia — eikä tatuoinnin kantajan mielialaa tai persoonallisuutta koskevaa julistusta.
Pääaiheet: tummat kukat, pääkallot ja memento mori
Miksi pääkallo ja ruusut esiintyvät yhdessä
Memento mori -perinteessä (”muista, että kuolet”) pääkalloa ja luita käytettiin yhdessä kuihtuneiden kukkien kanssa muistutuksena ajan kulumisesta. Näitä aiheita esiintyi surukoruissa jo 1500–1600-luvuilla (lähde: Memento mori, Wikipedia). Viktoriaaninen surukoruperinne, joka nousi erityisen suosioon vuoden 1861 jälkeen, kun kuningatar Victoria suri prinssi Albertia pitkään, laajensi tätä kukkasymboliikkaa: orvokit ja lemmikit edustivat muistoa, kun taas muratti merkitsi unohtumattomuutta tai ikuisuutta (lähde: Mourning jewellery, Wikipedia). Ruusulla puolestaan on väristä ja asiayhteydestä riippuen erilaisia merkityksiä — rakkaudesta ja kauneudesta mustaan ruusuun, joka yhdistetään perinteisesti kuolemaan — joten sen merkitys tatuoinnissa riippuu visuaalisesta toteutuksesta eikä mistään kiinteästä säännöstä (lähde: Rose (symbolism), Wikipedia). Jos taas etsit kirkasta, etkä tummaa kukka-aihetta, yleinen kukkatatuointiopas käsittelee näitä vaihtoehtoja erikseen.
Jos tällainen pari viehättää sinua, voit tutustua joko pääkalloaiheisiin malleihin tai ruusutatuointeihin sen mukaan, kumman näistä elementeistä haluat hallitsevan lopullista kuviota.
Lepakot ja yöaiheiset symbolit
Lepakot on yhdistetty länsimaisessa kulttuurissa jo pitkään yöhön ja kuolemaan. Bram Stokerin romaani Dracula (1897) ja sen elokuvasovitukset vahvistivat tätä yhteyttä huomattavasti ja vakiinnuttivat mielikuvan lepakosta vampyyrimaisena ja uhkaavana olentona (lähde: Bats in culture, Wikipedia). Tämä kielteinen mielleyhtymä on tyypillinen länsimaissa, ei kaikkialla: esimerkiksi kiinalaisessa kulttuurissa lepakko symboloi onnea ja onnellisuutta, joten tällaisen aiheen merkitys riippuu aina siitä kulttuurisesta asiayhteydestä, jossa sitä tulkitaan. Goottilaisessa sommitelmassa lepakot esiintyvät yleensä kuun tai yöperhosten rinnalla toissijaisena elementtinä, joka täydentää pääaihetta — pääkalloa tai kukkaa — eivätkä yksinään erillisenä aiheena.
Viktoriaaninen ornamentti: pitsi, filigraani ja arkkitehtoniset muodot
Monista goottilaisista tatuoinneista tuttu koristeellinen sanasto — teräväkärkiset kaaret, toisiinsa punoutuvat hienot viivat ja katedraalin ikkunasta leikatuiksi näyttävät muodot — on peräisin Gothic Revival -tyylistä. Tämä arkkitehtoninen ja koristeellinen suuntaus levisi 1800-luvun alkupuoliskolla ja saavutti huippunsa vuosisadan puolivälin tienoilla. Sen veistettyjä koristeita kuvailtiin usein pitsimäisiksi tai hienoksi verkoksi, ja myöhemmin niitä jäljiteltiin edullisesti tapeteissa ja keramiikassa (lähde: Gothic Revival architecture, Wikipedia). Viktoriaaninen surukoruperinne toi mukanaan oman hienostuneen koristelunsa, jota työstettiin usein jetistä — kuten taidokkaasti koristelluissa rintakoruissa ja riipuksissa — ja jonka tunnistaa nykyään monissa goottilaisissa tatuoinneissa käytetyistä ohuista, filigraanimaisista viivoista (lähde: Mourning jewellery, Wikipedia). Iholle tällainen ornamentti sopii parhaiten kehyksenä tai korostuksena pääaiheen — pääkallon, kukan tai lepakon — ympärille, ei itsenäiseksi kuvioksi. Jos haluat keskittyä pelkästään pitsiin ja filigraaniin ilman muita goottilaisia aiheita, pitsitatuointeja käsittelevä opas tarkastelee aihetta erikseen ja tarjoaa lisää esimerkkejä sommittelusta.
Miten valitset itsellesi sopivan goottilaisen kuvion
Ensimmäiseksi valitse pääaihe sen mukaan, millaisen merkityksen haluat välittää: pääkallo ja kukat sopivat suruun tai muistoihin, lepakko ja kuu luovat salaperäisen ja öisen tunnelman, ja pitsi tai filigraani antaa ennen kaikkea koristeellisen lopputuloksen. Rajoitu yhteen tai kahteen pääaiheeseen — sommitelma, jossa yritetään sanoa kaikki kerralla ja jossa on pääkallo, lepakko, pitsi ja ruusuja, voi muuttua iholla sekavaksi ja vaikealukuiseksi.
Sijoituspaikka on yhtä tärkeä kuin valittu aihe. Runsaasti hienoja viivoja sisältävä, viktoriaanishenkinen filigraanikuvio tarvitsee riittävän suuren ja melko tasaisen alueen, jotta viivat säilyvät ajan mittaan selkeinä. Yksinkertaisempi pääkallo- ja muutaman kukan sommitelma taas mukautuu helpommin pienille alueille, kuten ranteeseen tai nilkkaan.
Ennen kuin päätät pysyvästä tatuoinnista, väliaikainen tai puolipysyvä malli näyttää, miltä valittu aihe ja sen koko näyttävät omalla ihollasi osana päivittäistä arkeasi — tämä on erityisen hyödyllistä tyylissä, jossa on näin paljon koristeellisia yksityiskohtia. Tällainen kokeilu auttaa arvioimaan kuviota, kokoa ja sijoituspaikkaa; se ei ennusta kipua, paranemista, allergisen reaktion riskiä tai sitä, miltä samat aiheet näyttäisivät pysyvässä tatuoinnissa. Nämä riippuvat kunkin henkilön ihosta ja tatuoijasta.
Jos et vielä osaa päättää väliaikaisen, puolipysyvän tai pysyvän tatuoinnin välillä, InkLabsin yleinen tatuointiopas käy läpi niiden keskeiset erot. Puolipysyvän tatuoinnin musteen kehittymisestä ja kestosta saat tarkempaa tietoa puolipysyvien tatuointien toimintaa käsittelevästä selityksestä, jotta meidän ei tarvitse toistaa tietoa tässä muistinvaraisesti. Jos taas haluat verrata goottilaista tyyliä muihin suuntauksiin — old school -tyyliin, minimalistiseen tyyliin tai fine line -tyyliin — tatuointityylejä käsittelevä opas esittelee ne kaikki yhdessä paikassa.
Yhteenveto
Goottilainen tyyli toimii parhaiten, kun käsittelet sen aiheita — tummia kukkia, pääkalloa, lepakkoa ja pitsimäistä ornamenttia — muotoilun sanastona, jolla on selkeä historia, etkä satunnaisesti valittuna kauhukuvastona. Valitse itsellesi merkityksellinen pääaihe, kokeile sitä ensin väliaikaisena tai puolipysyvänä kuviona ja päätä vasta sen jälkeen, haluatko siirtyä pysyvään vaihtoehtoon.
