Kun joku etsii maoritätoveerausta, hän voi oikeastaan löytää kaksi hyvin erilaista asiaa: tā mokon, maorikulttuurin perinteisen kasvoihin ja kehoon tehtävän tatuoinnin, johon liittyy tiukkoja protokollia, sekä kirituhin eli koristeellisen muunnelman, joka ammentaa inspiraatiota maorien kuvioista mutta jota ei tehdä perinteen tai sukuperän perusteella. Näiden kahden ero ei ole vain pieni muotoseikka, vaan yksi tärkeimmistä asioista, jotka kannattaa ottaa huomioon, jos pidät heimovaikutteisesta viivatyöstä mutta sinulla ei ole maorijuuria ja haluat tietää, miten voit käyttää tätä tyyliä kunnioittavasti.
- Tā moko tehdään vain perinteisten protokollien mukaisesti, ja se kertoo kantajansa sukupuusta ja asemasta – se ei ole vapaasti valittava koristetyyli.
- Kirituhi-nimityksellä tarkoitetaan maorien kuvioihin perustuvaa mutta ilman perinnettä ja protokollia tehtyä muunnelmaa, jota voi käyttää inspiraationa.
- Perinteinen tekniikka perustui kaivertamiseen, ei neulalla tatuoimiseen, ja merkitys säilyy myös nykyisten koneella työskentelevien tā moko -taiteilijoiden töissä.
- Väliaikaisen kuvion avulla voit päättää koosta ja sijoittelusta ennen kuin valitset mitään pysyvää.
Mitä tā moko tarkoittaa, ja miten se eroaa tavallisesta tatuointikuviosta?
Tā moko on maorin kielen ilmaus, ja Te Aka -maorisanakirjan määritelmän mukaan sillä tarkoitetaan perinteisten protokollien mukaisesti kasvoihin tai kehoon tehtäviä maorien tatuointikuvioita (lähde: Te Aka Māori Dictionary – moko / tā moko). Tämä ero on tärkeä, sillä tā moko ei ole vain visuaalinen tyyli, jonka kuka tahansa voi omaksua, vaan yhteisöön, tietyn ihmisen tarinaan ja määrättyyn kulttuuriseen käytäntöön liittyvä taideteos. Jos pidät tyylin viivatyöstä, kannattaa jo tässä vaiheessa selvittää, mitä oikeastaan katselet: perinteistä, vain tiettyjen ihmisten käyttöön varattua käytäntöä vai siitä inspiraationsa saanutta, vapaammin käytettävää kuviomaailmaa.
Tā moko vai kirituhi: olennainen ero
Kirituhi-nimitys viittaa juuri tähän jälkimmäiseen kategoriaan. Te Aka -sanakirjan määritelmän mukaan se tarkoittaa epäperinteistä tatuointia tai ihotaidetta, jota ei tehdä maorien protokollien tai kuvioiden mukaisesti (lähde: Te Aka Māori Dictionary – kirituhi). Toisin sanoen kirituhi tunnustaa itsekin, ettei se ole tā moko: se on koristeellinen ja ammentaa kuvioista, mutta ei kanna perinteistä merkitysjärjestelmää eikä siihen liity protokollia. Tämä käsite tarjoaa selkeän ja kunnioittavan lähtökohdan, jos pidät tyylistä mutta sinulla ei ole yhteyttä siihen perinteeseen, josta se on peräisin.
Kenelle perinteinen tā moko voidaan tehdä?
Tällainen tatuointi liittyy ihmisiin, jotka kuuluvat maoriyhteisöön, ja sen tekeminen perustuu yleensä whakapapaan eli sukuun ja heimoon liittyvään syntyperään kytkeytyvään päätökseen, joka tehdään yhteisön sisällä. Tämä ei tarkoita, että kiinnostus aihetta kohtaan olisi itsessään epäkunnioittavaa – päinvastoin, eron ymmärtäminen on ensimmäinen askel sen selvittämisessä, mitä kannattaa ja mitä ei kannata omaksua sellaisenaan.
Mitä tā moko ilmaisee: syntyperää, asemaa ja henkilökohtaista tarinaa
Tämän perinteen merkitys ulottuu paljon koristelua syvemmälle: Te Papa -museon mukaan moko voi ilmaista yhteiskunnallista asemaa, roolia ja sukujuurten kautta rakentuvaa identiteettiä (lähde: Te Papa – Tāmoko: Māori tattoos, history, practice and meanings). Australian Museumin yhteenvedon mukaan perinteessä erotetaan myös kasvojen puolet: vasen puoli kertoo isänpuoleisesta suvusta ja oikea äidinpuoleisesta sukuhaarasta (lähde: Australian Museum – The Meaning of Ta Moko). Tämä tarkoittaa, että aito tā moko on luettavissa oleva taideteos: merkkijärjestelmän tunteva voi lukea siitä kantajansa sukujuuret ja aseman yhteisössä, eikä näe siinä vain miellyttävää kuviota.
Miten tā moko tehtiin perinteisesti?
Myös tekniikka poikkeaa huomattavasti tavallisesta tatuoinnista. Australian Museumin mukaan tā moko tehtiin perinteisesti albatrossin luusta valmistetulla taltalla, niin sanotulla uhilla, ja iholle levitettävä väriaine sekoitettiin poltetusta hartsista ja öljystä (lähde: Australian Museum – The Meaning of Ta Moko). Kaivertaminen jätti ihoon neulatatuointia syvemmän, uurteisen pinnan, joka teki kuviosta myös tunnusteltavan. Miehille kuvioita tehtiin tavallisesti kasvoihin ja pakaroihin, naisille taas leukaan, huuliin ja olkapäähän. Tämä osoittaa hyvin, ettei tā moko ollut yhtenäinen koriste vaan kantajan sukupuolen ja roolin mukaan muotoutuva käytäntö (lähde: Australian Museum – The Meaning of Ta Moko). Siirtomaavallan aikana lähetyssaarnaajat ja pākehā-yhteisö torjuivat käytäntöä pitkään, ja perinteen elpymisessä myös samoalaisilla tatuointitaiteilijoilla oli tärkeä rooli. Tämäkin osoittaa, että tā mokon historia on itsessään vuosisatoja jatkunut kulttuurinen kamppailu, ei vain visuaalinen trendi (lähde: Te Papa – Tāmoko: Māori tattoos, history, practice and meanings).
Kunnioittava tapa käyttää tyyliä: mitä voit tehdä, jos pidät siitä mutta et ole maori?
Jos sinua viehättää heimovaikutteinen, geometrinen viivatyö, mutta edellä kerrotun perusteella on selvää, ettet halua jäljitellä tiettyä tā mokoa, ratkaisu on yksinkertainen: valitse kuvio, joka rakentuu geometrisista tai heimovaikutteisista elementeistä mutta ei yritä jäljentää tietyn tā mokon henkilökohtaista merkitystä – kantajan sukupuuta tai asemaa. Vältä kasvoihin tarkoitettuja kuvioita, jotka jäljittelevät nimenomaan maorien kuvioita, sillä niiden kohdalla on suurin riski käyttää koristeena merkkijärjestelmää, joka on perinteisesti varattu tiettyyn käyttöön. Jos et ole varma kuvion alkuperästä, kysy ennen tilaamista tatuointitaiteilijalta tai myyjältä, mistä kuvio on peräisin ja mitkä motiivit ovat innoittaneet sitä.
Kokeile kuviota ennen kuin päätät mitään: koko ja sijoittelu
Kun olet löytänyt kunnioittavan, geometrisen suunnan, seuraavaksi pohditaan yleensä kokoa ja sijoittelua. Väliaikainen versio auttaa juuri tässä: se näyttää, miltä viivatyö näyttää ihollasi, miten se suhteutuu kyseiseen kehonosaan ja miten se liikkuu mukana arjen tilanteissa. Kirjoituksessamme ennakkokokeilun hyödyistä kerromme tarkemmin, miksi kuviota kannattaa kokeilla muutaman viikon ajan ennen kuin päätät mitään pysyvää. On tärkeää, että kokeilussa on kyse ainoastaan koosta ja sijoittelusta: väliaikainen tai puolipysyvä kuvio ei ennusta, millaista kipu tai paraneminen on tai millainen mahdollinen allerginen reaktio pysyvän tatuoinnin yhteydessä on, eikä se myöskään anna tarkkaa kuvaa siitä, miltä valmis tatuointi näyttää.
Jos haluat tutustua kaikkiin geometrisiin ja heimovaikutteisiin kuvioihimme, katso väliaikaisten tatuointien kokoelmamme, jota voit selata koosta ja sijoittelusta riippumatta. Jos et ole vielä varma, miten valita ensimmäinen kuviosi ja sen sijoituspaikka, ensimmäistä tatuointia käsittelevä oppaamme auttaa sinua päätöksessä vaihe vaiheelta. Tässä yleisartikkelissamme puolestaan kerrotaan, mitä kannattaa harkita ennen kuin valitset mitään pysyvää.
Kulttuurisesti merkitykselliset kuviot saattavat kiinnostaa sinua myös jatkossa: elämänpuutatuoinnin merkitystä käsittelevässä artikkelissamme esittelemme toisen symbolisen taustan omaavan aiheen. Jos taas etsit nimenomaan unkarilaista kansankuviota maorityylin sijaan, kirjoituksemme matyó-, kalocsai- ja székely-kuvioista auttaa sinua löytämään oikean suunnan.
Tā mokon ja kirituhin välinen ero on lähtökohta sille, että suhtaudut kunnioittavasti tyyliin, joka kantaa jonkun sukujuuria ja tarinaa. Geometrinen, heimovaikutteinen kuvio, jota voit kokeilla ensin myös väliaikaisesti, antaa sinulle mahdollisuuden nauttia viivatyöstä käyttämättä omana kuvionasi merkkijärjestelmää, joka on perinteisesti varattu tiettyyn käyttöön.
