La Catrina on elegantti pääkallohahmo, jolla on leveä, kukin koristeltu hattu ja jota näkee kaikkialla meksikolaisen Día de los Muertosin aikaan. Hahmolla on konkreettinen syntyhistoria: se sai alkunsa poliittisesta pilakuvasta ja muuttui vasta vuosikymmeniä myöhemmin symboliksi, joka esiintyy nykyään julisteissa, seinämaalauksissa ja myös iholla. La Catrina -tatuointia harkitsevan kannattaa tuntea tämä tausta ennen tyylin ja sijoituspaikan valintaa, sillä aiheeseen liittyy kulttuurinen merkitys, joka ulottuu kaunista pääkallokuviota pidemmälle.
- La Catrina syntyi Jose Guadalupe Posadan yhteiskuntakriittisestä pilakuvasta, ja vasta Diego Riveran seinämaalauksen myötä siitä tuli nykyisen kaltainen hattu- ja mekkoasuinen hahmo.
- Se kuuluu Día de los Muertosiin, juhlaan, jossa alkuperäiskansojen perinteet yhdistyvät katolisiin elementteihin ja joka on ollut UNESCOn aineettoman kulttuuriperinnön luettelossa vuodesta 2008.
- Aihe eroaa tietoisesti halloween-asusta, sillä se ilmaisee surua ja muistoa sen sijaan, että pyrkisi luomaan kauhua.
La Catrinan alkuperä: Posadan pilkasta Riveran ikoniksi
Meksikolainen graafikko Jose Guadalupe Posada kaiversi Calavera Garbanseran sinkkiin vuosien 1910 ja 1912 välillä pilkatakseen meksikolaisia, jotka kielsivät alkuperäiskansataustansa ja jäljittelivät sen sijaan eurooppalaisen yläluokan muotia. Tässä varhaisessa versiossa hahmolla oli ennen kaikkea koristeellinen hattu, joka oli suora piikki juuri tätä asennetta vastaan (lähde: La Calavera Catrina, Wikipedia).
Vasta Diego Rivera antoi sille vuonna 1946/47 täysimittaisen vartalon ja tehuanahameen seinämaalauksessaan "Sueño de una tarde dominical en la Alameda Central". Nimi Catrina oli jo tuolloin käytössä, ja se esiintyi vuonna 1930 julkaistussa kirjassa, mutta vasta Riveran seinämaalaus teki hahmon niin tunnetuksi, että nimi vakiintui lopullisesti sen yhteyteen. Hahmo etääntyi näin puhtaasta luokkasatiirista: Rivera antoi sille seinämaalauksen alkuperäiskansojen kuvaston kautta uuden merkityksen kansallisena symbolina, joka on siitä lähtien kuvannut ennen kaikkea meksikolaista identiteettiä ja kulttuurista jatkuvuutta eikä niinkään alkuperäistä pilkkaa garbanseroita kohtaan (lähde: La Calavera Catrina, Wikipedia). Nykyään aihetta kantava viittaa siis tähän yli sata vuotta kestäneeseen kehitykseen pilakuvasta ikoniksi, ei vain mihin tahansa vaihdettavissa olevaan pääkalloon.
La Catrina Día de los Muertosin yhteydessä
Juhla, johon hahmo kuuluu, auttaa ymmärtämään sitä oikeassa yhteydessä. Día de los Muertos kehittyi asteekkien, tolteekkien ja nahua-kansan käytännöistä, joissa kuolema nähtiin luonnollisena osana elämää, ja yhdistyi 1500-luvulta lähtien katolisiin elementteihin, jotka tulivat Meksikoon Espanjan siirtomaavallan myötä (lähde: Day of the Dead: History, Traditions, and Symbols, National Geographic). Juhlaa vietetään 1. ja 2. marraskuuta. Siihen kuuluvat alttarit (ofrendat), samettikukat, joiden uskotaan johdattavan vainajien sielut takaisin kotiin, sekä sokeripääkallot (lähde: Day of the Dead: History, Traditions, and Symbols, National Geographic).
Vuonna 2008 UNESCO lisäsi perinteen ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön edustavaan luetteloon nimenomaan siksi, että se tukee osallistuvien yhteisöjen alkuperäiskansaidentiteettiä ja kulttuurista jatkuvuutta. Yhteisöt juhlivat keskeisenä ajatuksena sitä, että edesmenneet läheiset palaavat tilapäisesti (lähde: Indigenous festivity dedicated to the dead, UNESCO). Tässä yhteydessä La Catrina ei ole itsenäinen kauhusymboli, vaan yksi monista hahmoista, joiden avulla juhla tekee näkyväksi muiston, kunnioituksen ja rinnakkaiselon kuoleman kanssa.
Ei halloween-asu: suhtaudu aiheeseen kunnioittavasti
Koska sokeripääkallomeikki ja luurankoaiheet muistuttavat ulkonäöltään halloweenia, nämä kaksi juhlaa sekoitetaan arkielämässä usein toisiinsa. Yhdysvaltojen latino-yhteisöt ja Meksikon yhteisöt ovat 1970- ja 80-luvuilta lähtien painottaneet, että Día de los Muertos ”ei ole meksikolainen halloween”. Näin ne ovat pyrkineet suojelemaan juhlan merkitystä muistamisen rituaalina latistumiselta, jossa jäljelle jäisi vain kauhuelementti (lähde: Day of the Dead is taking on Halloween traditions, The Conversation).
Oman tatuoinnin kannalta tämä tarkoittaa konkreettisesti sitä, että kuvio toimii kunnianosoituksena juhlalle ja elämälle, ei kauhuaiheena. Kannattaa pysyä huolitellussa ja arvokkaassa tyylissä, jota Rivera muovasi, sen sijaan että lisäisi tekoveriroiskeita, torahampaita tai muita asusteita, jotka veisivät aiheen halvan kauhuefektin suuntaan ja peittäisivät sen varsinaisen merkityksen.
Kolme tyyliä La Catrina -kuvioon
La Catrina perustuu hienoihin yksityiskohtiin, kuten pitsikaulukseen, kukkaseppeleeseen ja ilmeikkäisiin silmäkuoppiin, joten valittu tatuointityyli vaikuttaa suuresti siihen, kuinka hyvin yksityiskohdat erottuvat myöhemmin. Kolme tyyliä sopii aiheeseen erityisen hyvin.
Fineline
Fineline-tyylissä käytetään ohuita, tarkkoja viivoja, ja se sopii hyvin pitsimäisiin kuvioihin, joita piirretään usein Catrinan hattuun ja kaulukseen. Tyyli pitää kuvan graafisena ja hillittynä, mutta vaatii riittävästi tilaa, jotta ohuet viivat eivät sulaudu toisiinsa.
Illustratiivinen tyyli
Illustratiivinen tyyli mahdollistaa täyteläisemmät varjostukset ja värit, ja tuo näin kuvan lähemmäs Riveran muovaamaa maalauksellista kokonaisvaikutelmaa. Se sopii erityisen hyvin silloin, kun kukkien, mekon ja hatun halutaan muodostavan yhtenäisen kuvan pelkän viivapiirroksen sijaan.
Dotwork
Dotwork-tyylissä tekstuuri ja varjot rakennetaan yksittäisistä pisteistä, ja se sopii graafisempaan tulkintaan, jossa huomio keskittyy enemmän itse pääkalloon. Tekniikka korostaa vaaleiden ja tummien alueiden kontrastia, minkä vuoksi lopputulos on usein hieman pelkistetympi kuin illustratiivisessa versiossa.
Valitse koko ja sijoituspaikka yksityiskohtien määrän mukaan
Tyylin valinta liittyy läheisesti kokoon ja sijoituspaikkaan. Yksityiskohtainen versio, jossa on hattu, pitsikaulus ja kukkia, tarvitsee riittävästi tilaa, esimerkiksi kyynärvarressa, olkavarressa tai selässä, jotta kaikki osat erottuvat selkeästi vielä jonkin ajan kuluttua. Pelkistetty versio, jossa näkyy vain pääkallokasvot, toimii sen sijaan myös pienemmillä alueilla, kuten ranteessa tai nilkassa, mutta siitä jäävät pois taidokkaat pitsimäiset yksityiskohdat, jotka muuten tekevät aiheesta tunnistettavan.
Jos haluat tarkemmin tietää, millaiset koot sopivat yleisesti eri kehonosiin, löydät perusteet väliaikaisten tatuointien koko-oppaasta sen sijaan, että tässä artikkelissa esitettäisiin omia, lähteettömiä mittoja.
Kokeile kuviota rauhassa ennen pysyvää tatuointia
Valikoimassa ei vielä ole mallia, joka esittäisi juuri La Catrinan sellaisenaan, mutta Esitys-kuviossa on samaa surun ja ilon välistä jännitettä, joka leimaa myös Día de los Muertosia – se vain ilmaistaan pääkallon sijasta kahden klassisen teatterinaamion avulla. Näin se sopii hyvin siihen, että ensin voi kokeilla iholla, miltä samankaltaisen yksityiskohtaisen ja symbolisesti latautuneen kuvion koko ja sijoituspaikka näyttävät väliaikaisena tai puolipysyvänä tatuointina, ennen kuin tehdään mitään päätöstä pysyvästä tatuoinnista.
Jos taas haluat oman mahdollisimman tarkan La Catrina -kuvion, sopiva vaihtoehto löytyy yksilöllisesti suunnitelluista tatuointikuvioista. Naamiokuvioiden kokoelma puolestaan tarjoaa hyvän lähtökohdan samankaltaisen symbolisen syvyyden omaaville aiheille. Joka tapauksessa väliaikainen tai puolipysyvä kuvio näyttää, miltä aihe, koko ja sijoituspaikka näyttävät omalla iholla, mutta se ei kerro, kuinka kivulias tai pitkäikäinen pysyvä tatuointi olisi tai miltä se myöhemmin näyttäisi, paranisi tai tuntuisi iholla.
Ennen kuin pysyvää kuviota edes aletaan suunnitella, kannattaa tutustua ensimmäisen tatuoinnin oppaaseen, jossa kerrotaan yleisesti, miten kuvio ja sijoituspaikka valitaan, sekä artikkeliin siitä, miksi kokeilu ennen pysyvää tatuointia kannattaa. Jos haluat tietää erityisesti, kuinka kauan puolipysyvä versio kestää ja miten se haalistuu, tarkat tiedot löytyvät puolipysyvien tatuointien oppaasta arvioitujen lukujen sijaan.
Jos La Catrinan lisäksi kiinnostavat muut omaleimaisen historian omaavat symbolit, löydät niitä tulevasta katsauksesta tatuointien merkitykset A:sta Ö:hön. Jos taas tatuointiaiheet, joilla on kulttuuriset juuret, kiinnostavat yleisesti, daakialaiset tatuointisymbolit ovat toinen esimerkki siitä, kuinka aihe avautuu kunnolla vasta oman perinteensä yhteydessä – erillään La Catrinan meksikolaisesta taustasta.
