Slaavilaisesta mytologiasta inspiraationsa saaneista tatuointiaiheista vahvimmin historiallisissa lähteissä ovat dokumentoituina kaksi jumalaa: Perun ja Veles, jotka mainitaan nimeltä 900-luvun sopimuksissa, jotka on kirjattu Nestorin kronikkaan. Leshy ja keskipäivän henget ovat yhtä suosittuja aiheita, mutta ne kuuluvat eri kategoriaan: ne ovat kansantarinoiden henkiä, jotka dokumentoitiin vasta 1800- ja 1900-luvuilla, eivätkä virallisen pantheonin hahmoja. Niin sanottujen slaavilaisten riimujen ja kolovratin kohdalla asia on mutkikkaampi: molempia myydään nykyään ”muinaisslaavilaisina”, vaikka ensin mainitulle ei ole vahvistusta mistään lähteestä ja jälkimmäisellä on täysin erilainen, huomattavasti nuorempi historia kuin sen ulkonäkö antaa ymmärtää. Tässä artikkelissa erotellaan nämä kerrostumat, jotta kuvion valinta – ja paikka, jossa testaat sitä – perustuu siihen, mitä todella tiedetään, eikä muinaisuutta esittävään estetiikkaan.
- Perun (ukkosenjumala) ja Veles (karjan ja tuonpuoleisen jumala) ovat ainoat slaavilaiset jumalat, jotka mainitaan nimeltä 900-luvun kirjallisissa lähteissä.
- Leshy ja keskipäivän henget ovat kansanperinteen henkiä, jotka kuvattiin vasta 1800- ja 1900-lukujen folkloristisissa tallenteissa. Niillä ei ole vakiintunutta graafista symbolia, kuten Perunilla.
- Verkossa myytävät ”slaavilaiset riimut” eivät ole muinaista kirjoitusta: esikristillisillä slaaveilla ei ollut omaa aakkostoa, ja tunnetuinta näiden riimujen lähdettä, Velesin kirjaa, pidetään 1900-luvun väärennöksenä.
- Kuusiterälehtinen ”Perunin merkki” (heksafoli), jota kaiverrettiin talojen palkkeihin suojaksi salamaniskuilta, on eri symboli kuin hakaristinmuotoinen kolovrat, jonka historia on nuorempi ja huomattavasti kiistanalaisempi.
Mitä slaavilaisista jumalista todella tiedetään: Perun ja Veles
Ennen kuin siirrymme aiheisiin, joiden aitoudesta kiistellään, kannattaa selvittää, mitä säilyneet lähteet todella kertovat slaavilaisista jumalista, sillä niitä on yllättävän vähän.
Perun – ukkosen, tammen ja valan jumala
Perun oli slaavilainen taivaan ja ukkosen jumala, joka yhdistettiin sotaan, tammeen ja kirveeseen. Hänen nimensä esiintyy legendan sijaan diplomaattisissa asiakirjoissa: vuosien 907 ja 971 rauhansopimuksissa, jotka on kirjattu Nestorin kronikkaan ja joissa rusien ruhtinaat vannoivat valan juuri Perunin nimeen (lähde: Perun – Wikipedia). Tämä on harvinainen tapaus, jossa slaavilainen jumaluus voidaan yhdistää tiettyyn, ajoitettuun kirjalliseen mainintaan eikä vain kansanperinteeseen perustuvaan rekonstruktioon.
Veles – karjan ja tuonpuoleisen suojelija
Samoissa sopimuksissa kuin Perun mainitaan Veles, karjan, manalan ja magian suojelija. Perinteen mukaan valanrikkojaa uhkasi hänen rangaistuksenaan keltatauti (lähde: Veles (god) – Wikipedia). Vuosien ajan suosittu teoria esitti, että Perun ja Veles kävivät myyttistä taistelua, ja sitä toistettiin monissa slaavilaista mytologiaa käsittelevissä yleistajuisissa teoksissa. Nykyinen tutkimus ei vahvista teoriaa: tällaisesta yhteenotosta ei ole suoraa todistetta, ja Velesiin yhdistetty käärme on myös rekonstruktio, ei lähteisiin kirjattu tieto (lähde: sama).
Leshy ja keskipäivän henget: kansantarinoiden henkiä, eivät jumalia
Nämä kaksi hahmoa esiintyvät hauissa lähes yhtä usein kuin Perun, mutta ne kuuluvat aivan eri kategoriaan. Ero kannattaa tuntea ennen kuin niille valitsee symbolin.
Leshy: metsän vartija, ei virallisen pantheonin jäsen
Leshy on muotoaan muuttava metsänhenki, joka tunnetaan pääasiassa kansanuskon tallenteista ja 1800- ja 1900-luvuilla kirjatuista saduista, ei muinaisista uskonnollisista teksteistä. Se voi ottaa vanhuksen tai eläimen hahmon tai jopa pyörremyrskyn muodon, minkä vuoksi sille on vaikea määrittää yhtä pysyvää graafista tunnusmerkkiä (lähde: Leshy – Wikipedia). Koska kyse on suullisesti välitettyjen tarinoiden hahmosta eikä poliittisessa sopimuksessa mainitusta henkilöstä, jokainen leshy-tatuointi on määritelmän mukaan taiteellinen tulkinta, ei historiallisen merkin jäljennös.
Keskipäivän henki: varoitus kuumuudesta, ei kirous
Keskipäivän henki, ”keskiyön demoni”, kuvastaa vaaraa, joka liittyy pellolla työskentelyyn päivän kuumimpaan aikaan. Se esiintyy eri nimillä – tšekiksi Polednice, slovakiksi Poluznica – monissa slaavilaisissa kielissä. Tämä osoittaa, että kyseessä on yhteinen varoittava aihe eikä yhden alueen paikallinen legenda (lähde: Poludnitsa – Wikipedia). Leshyn tavoin keskipäivän hengellä ei ole yhtä vakiintunutta graafista symbolia, jota voisi verrata Perunin merkkiin, joten sitä esittävä kuvio kuvittaa aina tarinaa eikä jäljennä tiettyä, dokumentoitua tunnusta. Jos sinua kiinnostavat paikallisten kansanhenkien sijaan enemmän taruolennot ja mytologiset sankarit, löydät laajemman katsauksen tällaisiin aiheisiin fantasia- ja mytologia-aiheisia tatuointeja käsittelevästä oppaasta.
Slaavilaiset riimut: suosittuja verkossa, mutta vailla historiallista dokumentaatiota
Kirjoita hakukoneeseen ”slaavilaiset riimut”, niin näet kymmeniä aakkostoja, joita myydään slaavien muinaisena kirjoitusjärjestelmänä. Ongelma on, etteivät esikristilliset slaavit jättäneet jälkeensä dokumentoitua kirjoitusjärjestelmää. Ensimmäiset slaavilaiset aakkostot, glagoliittinen aakkosto ja myöhemmin kyrillinen aakkosto, syntyivät vasta vuonna 855 Kyrilloksen ja Methodioksen työn tuloksena kristillistä lähetystyötä varten, eivät alkuperäisten uskomusten kirjaamiseen (lähde: Slavic paganism – Wikipedia).
Mistä ”Velesin kirja” on peräisin
Useimmin ”slaavilaisten riimujen” lähteeksi mainitaan Velesin kirja, jota esitellään muinaisena kronikkana, joka on kirjoitettu tuntemattomalla aakkostolla. Kielitieteilijät, kuten Andrei Zaliznjak ja Oleg Tvorogov, ovat todenneet sen 1900-luvun väärennökseksi: tekstin kielioppi ja sanasto ovat sisäisesti ristiriitaisia eivätkä vastaa mitään todellista slaavilaisten kielten kehitysvaihetta (lähde: Book of Veles – Wikipedia). Tästä huolimatta kirjaa pidetään nykyään pyhänä tekstinä osassa nykyajan rodnoverie-liikettä, ja nationalistiset liikkeet käyttävät sitä toisinaan myös näennäisenä todisteena muinaisen slaavilaisen sivilisaation suuruudesta (lähde: sama).
Mitä tämä tarkoittaa kuviota valitessa
Tämä ei tarkoita, että riimutyyliset kuviot olisivat automaattisesti huono valinta. Se tarkoittaa vain, että kannattaa tietää, miksi niihin tarttuu: pelkän estetiikan vuoksi vai väitetyn historiallisen aitouden takia. Valikoimamme Ruunikompassi kuvaa itseään pohjoismaisesta mytologiasta inspiroituneeksi kuvitukseksi, ei slaavilaiseksi, mikä on rehellinen esimerkki tästä erottelusta.
Perunin merkki ja kolovrat: kaksi samankaltaista symbolia, kaksi eri asiayhteyttä
Kuusiterälehtistä kuviota, jota kutsutaan heksafoliksi ja joka tunnetaan etnografiassa ”Perunin merkkinä” tai ukkosen merkkinä, kaiverrettiin mökkien kattopalkkeihin osissa Puolaa, Slovakiaa, Ukrainaa ja Pohjois-Venäjää kansanomaiseksi suojaksi salamaniskuilta. Tämä kyseinen muoto ei ole hakaristi (lähde: Hexafoil – Wikipedia). Nykyisessä slaavilaisessa rodnoveriessa käytettävä kolovrat on aivan toinen asia: se on hakaristinmuotoinen aurinkopyörä, joka muistuttaa klassista hakaristiä niin paljon, että sitä käsittelevä tietosanakirja-artikkeli viittaa suoraan hakaristia käsittelevään artikkeliin, jossa käsitellään myös nationalististen ja äärioikeistolaisten liikkeiden myöhempää omaksumaa symbolia (lähde: Kolovrat (symbol) – Wikipedia). Historioitsijat, kuten Viktor Šnirelman, kuvaavat itse rodnoverieta pitkälti 1900-luvulla uudelleen rakennetuksi perinteeksi, eivät muinaisten uskomusten katkeamattomaksi jatkumoksi (lähde: Slavic neopaganism – Wikipedia). Jos valitset kuvion sen geometrisen muodon perusteella, heksafolin ja kolovratin ero on siis enemmän kuin esteettinen yksityiskohta. Tällaisten kuvioiden geometriasta voit lukea lisää geometrisia tatuointeja käsittelevästä artikkelista.
Näin testaat kuviota ennen pysyvää päätöstä
Väliaikaisen tai puolipysyvän tatuoinnin avulla voit arvioida kokoa ja sijoittelua sekä sitä, miltä kyseinen symboli näyttää ihollasi, ennen kuin päätät ottaa pysyvän tatuoinnin. Se ei kuitenkaan kerro, kuinka paljon tatuointi sattuu, kuinka kauan sen paraneminen kestää tai miten pysyvä, samaa aihetta esittävä tatuointi ikääntyy. Nämä ovat aivan eri asioita, joita mikään väliaikainen kuvio ei jäljittele.
Suuri vai pieni sijoituspaikka
Suuremmilla alueilla, kuten kyynärvarressa tai rintakehässä, ukkosen merkillä tai salama-aiheella on tilaa, jossa yksityiskohdat pysyvät selkeinä sekä läheltä että kaukaa katsottuna. Pienemmät sijoituspaikat, kuten ranne tai nilkka, sopivat paremmin yksinkertaisiin, viivamaisiin kuvioihin, joihin ei tarvitse mahduttaa paljon yksityiskohtia pienelle alueelle. Jos haluat nähdä lisää samantyylisiä kuvioita ennen kuin päätät tietystä aiheesta ja sijoituspaikasta, tutustu symbolitatuointien kokoelmaan.
Tarkista, mihin kuvio todella perustuu
Ennen kuin valitset tietyn mallin, kannattaa tarkistaa, kuvaillaanko sitä dokumentoidun slaavilaisen symbolin jäljennökseksi vai pikemminkin riimuista tai pohjoismaisesta estetiikasta inspiraationsa saaneeksi tyyliksi, kuten edellä mainitun Ruunikompassin tapauksessa. Rehellinen merkintä siitä, mihin kuvio perustuu, ehkäisee myöhempää pettymystä, jos historiallinen aitous todella merkitsee sinulle. Yleiset ohjeet aiheen ja sijoituspaikan valintaan ensimmäistä tatuointia varten, tyylistä riippumatta, löytyvät ensimmäisen tatuoinnin valintaoppaastamme.
Slaavilainen symboliikka on vain yksi tapa ammentaa perinnöstä kuviota valitessa. Jos Puolan historia kiinnostaa sinua mytologiaa enemmän, kannattaa tutustua myös husaarien siipiaihetta käsittelevään artikkeliin tai isänmaallista tatuointia käsittelevään tekstiin, joissa tarkastelemme muita Puolan perintöön liittyviä symboleja. Valitsitpa minkä suunnan tahansa, Peruniin, Velesiin, leshyyn ja keskipäivän henkeen kannattaa suhtautua samalla kunnioituksella kuin mihin tahansa elävään kulttuuriperintöön: ei asiayhteydestään irrotettuna koristeena, vaan tarinana, jota kannat tietoisesti.
