Husaariaiheinen tatuointi viittaa yhteen Puola-Liettuan kansainyhteisön sotahistorian tunnetuimmista vaiheista. Ennen kuin valitset tietyn mallin, kannattaa siis selvittää, mitä husaarien siivet todella olivat ja mistä niiden legenda sai alkunsa. Tässä artikkelissa käydään läpi lähteisiin perustuvaa tietoa muodostelman historiasta, selitetään, miksi siipien käyttötarkoituksesta kiistellään yhä historioitsijoiden keskuudessa eikä sitä ole vahvistettu varmaksi tiedoksi, ja näytetään, miten nämä tiedot voi muuttaa konkreettiseksi tatuointimalliksi sekä valita tatuoinnille paikan olkavarresta tai kyynärvarresta.
- Husaarit olivat Puola-Liettuan kansainyhteisön eliittiratsuväkeä, joka omaksui nykyään tunnetun raskasaseisen muotonsa Stefan Batoryn hallituskaudella 1500-luvun jälkipuoliskolla.
- Husaarien siipien käyttötarkoitusta ei ole vahvistettu yksiselitteisesti. Historioitsijat ovat esittäneet, että niillä peloteltiin vihollisen hevosia, vaikeutettiin lasson heittämistä ja korostettiin juhlavuutta. Suurimmassa osassa säilyneistä husaarien haarniskoista ei kuitenkaan ole lainkaan siipiä.
- Kircholmin taistelu (1605) ja Wienin piirityksen vapauttaminen (1683) ovat kaksi taistelua, jotka vakiinnuttivat muodostelman legendan vahvimmin ja joihin voidaan viitata historiallisesti varmoina tapahtumina.
- Valinta olkavarren ja kyynärvarren välillä riippuu ennen kaikkea siitä, keskittyykö tatuointimalli yksittäiseen siipeen suorassa linjassa vai käsivarren muotoa kiertävään laajempaan aiheeseen.
Keitä siivekkäät husaarit olivat?
Husaarit olivat Puola-Liettuan kansainyhteisön eliittiratsuväkeä, joka palveli armeijassa 1500-luvun alusta lähtien. Muodostelma aloitti kevyenä ratsuväkenä, jonka esikuvana oli serbialainen ratsuväki, ja muuttui raskaaksi iskujoukoksi Stefan Batoryn hallituskaudella 1500-luvun jälkipuoliskolla (lähde: Puolan husaarit – Wikipedia). Juuri tämä myöhempi, raskasaseinen versio yhdistyy nykyään siipiin ja suuriin taisteluihin.
Husaarin tärkein ase oli kopia, sisältä ontto, noin 4,5–6,2 metriä pitkä peitsi, sekä husaarisapeli, jota käytettiin taistelussa kopian katkettua tai siitä luovuttua. Monilla ratsastajilla oli myös olkapäällään eksoottisen eläimen nahka, useimmiten leopardin. Yhdessä siipien kanssa se loi taistelukentälle ja paraateihin tunnusomaisen, helposti tunnistettavan siluetin (lähde: Puolan husaarit – Wikipedia).
Mistä siivet tulivat ja mitä ne oikeastaan tarkoittivat?
Siipien ja eläinnahkojen muoti saapui Puola-Liettuan kansainyhteisöön todennäköisesti Osmanien valtakunnan vaikutuksesta. Tyyliä käytettiin dokumentoidusti puolalaisessa ratsuväessä suunnilleen 1500-luvun puolivälistä lähtien, myös Stefan Batoryn aikana järjestettyjen sotaväen värväysten aikaan (lähde: Husaarien siivistä – Krakovan kansallismuseo). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisella husaarilla olisi ollut siivet jokaisessa taistelussa – tämä yksityiskohta unohtuu usein muodostelmaa koskevissa yksinkertaistetuissa kertomuksissa.
Historioitsijat kiistelevät yhä siitä, mihin siipiä todellisuudessa käytettiin. Teorioiden mukaan siipien ääni ja höyhenten liike pelottivat vihollisen hevosia, siivet vaikeuttivat tataarityyliin taistelevien ratsastajien lasson heittämistä, tai niillä oli puhtaasti seremoniallinen tarkoitus: niitä käytettiin koristeina paraateissa ja hautajaisissa, kun muodostelman tehtävästä tuli yhä edustuksellisempi. Olennaista on, että suurimmassa osassa säilyneitä husaarien haarniskoja ei ole lainkaan siipiä, ja useimmat siivekkäinä säilyneet haarniskat ovat peräisin 1700-luvulta (lähde: Husaarien siivistä – Krakovan kansallismuseo). Puolankieliset lähteet vahvistavat samat teoriat ja lisäävät varusteiden oikeat nimitykset: kopia eli peitsi, karacena eli lähinnä komentajien käyttämä juhlapanssari, haarniska ja husaarisapeli (lähde: Husaarit – Wikipedia). Nämä nimitykset kannattaa tuntea, jos tatuointimallissa halutaan viitata tiettyyn varusteeseen eikä vain yleiseen mielikuvaan siivistä.
Kaksi legendan luonutta taistelua: Kircholm ja Wien
Husaarit osallistuivat kymmeniin taisteluihin, mutta kaksi niistä nousee usein esiin muodostelmasta puhuttaessa, sillä ne on dokumentoitu hyvin ja niiden tiedot on helppo tarkistaa lähteistä.
Kircholmin taistelu (1605)
27. syyskuuta 1605 noin 3 600 sotilaan Puola-Liettuan armeija, johon kuului noin 2 600 ratsumiestä, kukisti lähes kolminkertaisen ruotsalaisarmeijan, jossa oli noin 10 868 sotilasta. Ruotsin ratsuväki lyötiin noin 30 minuutissa husaarien hyökkäyksestä. Tämän vuoksi Kircholm on yksi useimmin mainituista esimerkeistä muodostelman tehokkuudesta (lähde: Kircholmin taistelu – Wikipedia).
Wienin piirityksen vapauttaminen (1683)
12. syyskuuta 1683 kuningas Jan III Sobieski johti osaa liittoutuneiden noin 18 000 ratsumiehen hyökkäyksestä, joka laskeutui Kahlenbergin kukkuloilta ja mursi Osmanien valtakunnan joukot päättäen Wienin piirityksen. Hyökkäystä pidetään historian suurimpana ratsuväen hyökkäyksenä. Se kertoo tapahtuman mittakaavasta, eikä vain sen symbolisesta merkityksestä Puolan sotahistorialle (lähde: Wienin taistelu – Wikipedia).
Mitä husaaritatuointi symboloi nykyään?
Monille tällaisen tatuoinnin kantajille aihe kuvastaa nykyään ennen kaikkea yhteyttä puolalaiseen perintöön ja kestävyyttä, ei kirjaimellista sotilaallista kannanottoa. Koska aihe kuitenkin perustuu todelliseen kansalliseen ja sotilaalliseen historiaan, se ansaitsee samanlaisen kontekstin ja huolellisuuden kuin mikä tahansa muu perintöä kuvaava symboli. Sitä ei siis pidä käsitellä sisällöttömänä, yleisluontoisena isänmaallisena koristeena.
Jos olet kiinnostunut muista puolalaisista isänmaallisista symboleista, valkoinen kotka ja Puolan vastarintaliikkeen ankkuri ovat kumpikin oman historiansa aiheita, joita käsitellään erillisessä isänmaallisia tatuointeja käsittelevässä artikkelissa. Jos taas sinua puhuttelee enemmän perinnön varhaisempi, esikristillinen kerrostuma, löydät Perunin ja slaavilaiset riimut slaavilaisia tatuointeja käsittelevästä artikkelista – niiden tausta ja symboliikka ovat eri ajalta kuin husaarien.
Tatuointimallin osat: siivet, kopia ja kypärä
Kun tunnet aiheen historian, on helpompi valita tietoisesti, mitkä husaarien varusteiden osat haluat sisällyttää tatuointimalliin. Yksittäisen siiven voi kuvata tyylitellysti, esimerkiksi höyhenviuhkana tai geometrisena muotona, tai esittää sen mahdollisimman todenmukaisesti. Kummallakin tavalla viittaus säilyy tunnistettavana ilman, että mallin annetaan ymmärtää olevan museoesineen tarkka rekonstruktio.
Yksittäinen kopian tai sapelin muodostama linja viittaa selvästi muodostelman tärkeimpään aseeseen rasittamatta pienempää mallia ylimääräisillä yksityiskohdilla. Laajempi haarniska tai kypärä sopii paremmin suuremmalle ihoalueelle, kun taas pienemmässä tatuoinnissa on yleensä selkeintä keskittyä pelkkään siipeen.
Jos haluat suuremman ja monimutkaisemman sommitelman, siiven ja silmän tai muun symbolisen elementin yhdistävä aihe näyttää, miltä tällainen kuvio näyttää suuremmassa koossa, esimerkiksi olkapäässä tai selässä.
Ennen pysyvän tatuoinnin valitsemista kannattaa lukea myös yleinen ensimmäisen tatuoinnin opas, jonka avulla voit jäsentää kuvion ja paikan valintaa ennen husaariaiheeseen liittyvien yksityiskohtien pohtimista.
Olkavarsi vai kyynärvarsi: miten valita tatuoinnin paikka?
Kyynärvarren tasainen, pitkänomainen muoto sopii hyvin yksittäiselle siivelle tai siiven ja kopian linjan yhdistelmälle, sillä aihe erottuu selvästi, kun käsivartta katsotaan edestä. Kyynärvarren tatuoinnin voi myös helposti näyttää tai peittää tilanteen mukaan, mikä voi olla tärkeää, kun kyseessä on ensimmäinen suurempi tämänkaltainen tatuointi.
Olkavarren pyöreään muotoon sopii paremmin laajempi, molemmat siivet sisältävä malli. Se on erityisen hyvä valinta, jos haluat aiheen seuraavan käsivarren luonnollista kaarta eikä vain asettuvan tasaiselle pinnalle. Kypärän tai haarniskan osan sisältävät laajemmat sommitelmat tarvitsevat yleensä lisää tilaa, jotta yksityiskohdat säilyvät selkeinä.
Väliaikaisen tai puolikestävän tatuoinnin avulla voit vertailla kahta paikkaa ja eri kokoja ennen kuin valitset suuremman ja yksityiskohtaisemman mallin. Näin voit kokeilla itse kuviota, sen kokoa ja sijoittelua, mutta et ennustaa, miltä iho tarkalleen näyttää tai miten se paranee tai reagoi pysyvään tatuointiin. Lue lisää puolikestävän tatuoinnin musteen muuttumisesta ja haalistumisesta artikkelista, jossa kerrotaan, miten puolikestävät tatuoinnit toimivat. Kattavan valikoiman olkavarsi- ja kyynärvarsimalleja löydät olkavarren ja kyynärvarren väliaikaisia tatuointeja käsittelevästä oppaasta. Jos olet erityisesti kiinnostunut kyynärvarresta, tutustu myös kyynärvarren väliaikaisten tatuointien kokoelmaan, josta löydät lisää samankokoisia aiheita.
Yhteenveto
Husaareilla on rikas ja hyvin dokumentoitu historia, mutta siivet, joista heidät tunnetaan parhaiten, ovat todellisuudessa historioitsijoiden kiistan aihe eivätkä yksi vakiintunut sotilasvaruste. Muodostelma säilyi eri muodoissa vielä pitkään, vaikka lähteet eivät ole yhtä mieltä sen virallisen lakkauttamisen tarkasta ajankohdasta. Siksi husaarien loppua on parempi ajatella asteittaisena hiipumisena kuin yhtenä selkeänä ajankohtana. Näiden vivahteiden tunteminen – siipiä koskeva keskustelu, Kircholmin ja Wienin kaltaiset taistelut sekä varusteiden oikea terminologia – auttaa suunnittelemaan tatuoinnin, joka kunnioittaa historiaa sen sijaan, että perustuisi yksinkertaistettuun mielikuvaan. Sen jälkeen voit päättää aiheen koosta ja siitä, sopiiko se paremmin kyynärvarteen vai olkavarteen.
