Ei-esittävä eli abstrakti tatuointi tarkoittaa kuviota, joka ei kuvaa tunnistettavaa esinettä, hahmoa tai kohtausta, vaan rakentuu viivoista, muodoista ja siveltimenvedon kaltaisista merkeistä. Tärkeintä ei ole se, mitä kuvio ”esittää”, vaan se, miten se rakentuu: millainen viivojen kulku on, miten muodot suhteutuvat toisiinsa ja kuinka paljon sommittelu jättää tilaa ihon omalle pinnalle. Tässä artikkelissa kerromme, miten tämä tyyli eroaa symmetrisistä geometrisista kuvioista, miten puolikestotatuoinnin väri kehittyy iholla ja haalistuu sekä millainen koko sopii siihen ennen kuin päätät mistään pysyvästä.
- Ei-esittävä kuvio perustuu muotokieleen, ei symbolien joukkoon: tärkeintä ovat viiva, muoto ja negatiivinen tila, eivät kiinteät merkitykset.
- Geometrisessa ja ei-esittävässä tyylissä käytetään usein samankaltaisia keinoja, mutta niiden tavoitteet ovat erilaiset: geometrinen kuvio on yleensä symmetrinen ja sidoksissa tiettyyn merkitykseen, kun taas ei-esittävä sommittelu on vapaampi.
- Väri tummuu vähitellen levittämisen jälkeen ja saavuttaa lopullisen sävynsä 24–36 tunnissa. Sen jälkeen kuvio haalistuu hitaasti ihon uusiutuessa luonnollisesti.
- Kuvion koon ja valitun ihoalueen yhteensovittaminen ratkaisee, kuinka pitkään viivojen kulku pysyy selkeästi luettavana.
Mitä ei-esittävä eli abstrakti tatuointi tarkoittaa?
Kuvataiteessa ei-esittävä eli abstrakti suuntaus ei pyri jäljentämään näkyvää todellisuutta tarkasti. Siinä käytetään muotoja, viivoja ja eleenomaisia merkkejä, joilla ei ole suoraa vastinetta ulkomaailmassa (lähde: Tate – abstrakti taide). Tatuoinnissa tämä tarkoittaa sitä, ettei kuvio esitä tiettyä esinettä tai kohtausta, vaan rakentuu oman sisäisen logiikkansa mukaan: sommittelun sisältö muodostuu viivojen kulusta, mittasuhteista ja negatiivisesta tilasta, ei kerrottavasta tarinasta. Siksi ei-esittävää kuviota valitessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka paljon pidät viivojen kulusta ja mittasuhteiden leikistä sellaisenaan, riippumatta siitä, muistuttaako kuvio jotakin tunnistettavaa esinettä tai kohtausta.
Ei-esittävä vai geometrinen: mitä eroa niillä on?
Geometriset tatuoinnit rakentuvat yleensä symmetrisistä muodoista – kuten kolmioista, ympyröistä ja mandaloista – ja kuvioon liittyy useimmiten myös kiinteä merkitys: tietty muoto edustaa tiettyä ajatusta. Ei-esittävä tyyli taas ei edellytä symmetriaa eikä tarjoa valmista merkitysluetteloa. Samoista elementeistä – viivasta, kaaresta ja väriläikästä – voi syntyä kaksi täysin erilaista sommitelmaa, ja katsojasta riippuu pitkälti, mitä hän niissä näkee. Jos etsit järjestelmällistä muotoa, joka liittyy tiettyyn symboliin, kannattaa aloittaa geometrisesta tyylistä. Jos taas sinua kiehtoo muotojen vapaampi leikki, ei-esittävä tyyli sopii paremmin.
Tyylin rakennuspalikat: viivojen kulku, muodot ja siveltimenvedon vaikutelma
Hienoviivatekniikalla eli hienoviivatekniikalla on keskeinen rooli siinä, että ei-esittävä kuvio pysyy luettavana myös pienenä: ohut, tasainen viiva säilyttää muodon ilman, että yksityiskohdat sulautuvat toisiinsa.
Kompassi 2 -kuvio havainnollistaa hyvin, miten yksinkertaisesta muodosta tulee visuaalinen merkki esittämisen sijaan: viiva kulkee yhtenäisesti, mutta sommittelu ei pyri jäljittelemään kompassia valokuvantarkasti, vaan nostaa sen viivat esiin itsenäisenä kuviona.
Ääretön-kuvio noudattaa toisenlaista logiikkaa: siinä viiva itsessään on tärkein visuaalinen elementti, joka kulkee pinnalla katkeamatta. Tällainen yhtenäinen viiva on yksi ei-esittävän tyylin tunnusomaisimmista keinoista, sillä muoto syntyy yksityiskohtien sijaan viivan omasta reitistä.
Siveltimenvedon vaikutelma syntyy, kun viivan paksuus ja suunta vaihtelevat tasaisuuden sijaan, aivan kuin se olisi vedetty käsin siveltimellä. Paksuuden vaihtelu tekee kuviosta elävämmän ja vähemmän koneellisen säännöllisen näköisen, vaikka sommittelu rakentuu edelleen viivoista ja muodoista eikä konkreettisesta esittämisestä.
Ääriviivalliset ja täytetyt versiot
Ääriviivallisissa kuvioissa muodon reunaviiva kannattelee sommittelua, ja ihon väri muodostaa sisäosan negatiivisena tilana, mikä luo ilmavamman vaikutelman. Täytetyissä, kuvitusmaisissa versioissa suurempi osa muodosta täyttyy yhtenäisellä viivalla tai tiheällä viivakimpulla, mikä tekee kuviosta kaukaakin selkeästi näkyvän ja voimakkaammin kontrastisen. Valinta on myös käytännöllinen kysymys: ääriviivallinen versio näyttää hienovaraisemmalta, täytetty versio taas voimakkaammalta.
Miten kuvio kehittyy iholla ja miten se haalistuu
Jagua-pohjaista puolikestotatuointimustetta ei ruiskuteta ihon alle, vaan se reagoi kemiallisesti ihon pintakerroksen proteiinien ja keratiinin kanssa. Heti levittämisen jälkeen kuvio on vielä vaalea ja hieman sinertävä, ja se tummuu vähitellen: lopullinen tumma, mattapintainen sävy kehittyy 24–36 tunnin kuluessa. Siksi ensimmäisenä päivänä kannattaa olla kärsivällinen ja arvioida kuvion lopullista ulkonäköä vasta toisena päivänä.
Mikä saa kuvion haalistumaan nopeammin tai hitaammin?
Kuvio ei irtoa kerralla, vaan haalistuu vähitellen ihon uusiutuessa ja ihon uloimman kerroksen vaihtuessa. Se, kuinka pitkään viivojen kulku pysyy terävänä, riippuu suuresti sijoituspaikasta ja päivittäisistä rutiineista: alueet, joihin kohdistuu usein hankausta, pesua tai hikoilua, kuten kädet ja sormet, menettävät yksityiskohtiaan nopeammin. Vähemmän hankaukselle altistuvilla alueilla, kuten käsivarressa, nilkassa, kyljessä tai lapaluun kohdalla, ohuet viivat pysyvät selkeinä pidempään. Jos haluat tietää tarkasti, mitä odottaa, kannattaa lukea, kuinka kauan puolikestotatuointi kestää ja mitkä tekijät vaikuttavat sen kestoon.
Koko ja sijoittelu: mihin viivamainen, abstrakti kuvio sopii?
Hienoviivaiset, minimalistiset muodot pysyvät luettavina pienelläkin ihoalueella: sormeen, ranteeseen tai korvan taakse suunniteltu kuvio toimii hyvin, kun viivat eivät ole liian tiheässä eikä muoto vaadi paljon pieniä yksityiskohtia. Suurempien, ääriviivoiltaan näyttävämpien sommitelmien kohdalla tilanne on päinvastainen: ne tarvitsevat keskikokoisen tai suuremman ihoalueen, jotta yksityiskohdat eivät katoa ja silmä pystyy helposti seuraamaan viivan kulkua.
Pieni, keskikokoinen vai koko kehon kokoinen?
Helppo tapa päästä alkuun on verrata valitun kuvion ilmoitettua kokoa sille suunnittelemaasi ihoalueeseen ennen päätöksentekoa: ranteeseen suunniteltu viivakuvio näyttää erilaiselta kuin sama sommitelma suurennettuna selkään tai reiteen. Koko-opas auttaa arvioinnissa tarkemmin ja esittelee pienten, keskikokoisten ja koko kehon kokoluokkien käytännön erot.
Myös sillä on merkitystä, ajatteletko kuviota yksittäisenä tatuointina vai osana usean pienen aiheen kokonaisuutta. Pieni, yksinään käytettävä viivamuoto vaatii erilaista sijoittelua kuin useat pienet elementit, jotka haluat järjestää vierekkäin tai osaksi suurempaa sommitelmaa. Jälkimmäisessä tapauksessa kannattaa miettiä etukäteen myös aiheiden välisiä etäisyyksiä ja järjestystä, jotta lopputulos näyttää yhtenäiseltä.
Miksi kuviota kannattaa kokeilla ennen kuin päätät mistään pysyvästä?
Koska viivojen kulku, koko ja sijoittelu muuttavat ei-esittävän tyylin vaikutelmaa paljon, on vaikea kuvitella tarkasti etukäteen, miltä se näyttää omalla iholla. Puolikestotatuointiversio auttaa tässä: sitä voi käyttää jopa 15 päivää, mikä antaa riittävästi aikaa vertailla eri kokoja tai sijoittelupaikkoja ennen kuin päätät mistään pysyvästä. Tänä aikana näet myös, miten viivakuvio liikkuu kehon mukana arjessa, pukeutuessa ja liikkuessa. Voit lukea lisää myös siitä, miksi kuviota kannattaa kokeilla ennen kuin päätät mistään pysyvästä.
Jos pidät viivoihin ja muotoihin perustuvasta tyylistä, Geometrice-kokoelmasta löydät lisää samankaltaisia, viivoihin ja muotoihin perustuvia kuvioita. Voit selata niitä ja vertailla, mikä vastaa parhaiten mielikuvaasi.
