Jos sinulla on oma kuva — piirros, skannattu luonnos, logo tai lettering-tyylinen sommitelma — jonka haluat muuttaa yksilölliseksi väliaikaiseksi tatuoinniksi, ensimmäinen haaste ei ole designin valitseminen vaan itse tiedoston laatu. Neljä asiaa ratkaisevat, tulostuuko design selkeänä pienessä koossa: resoluutio tai vektorimuoto, viivojen ja taustan välinen kontrasti, viivojen vähimmäispaksuus sekä se, miten tiedoston mittasuhteet sopivat alueelle, jolle tatuointi tulee. Kun tarkistat nämä neljä asiaa siinä todellisessa koossa, jossa designia pidetään, etkä alkuperäisen kuvan tai skannauksen koossa, näet, onko tiedosto valmis vai tarvitseeko se vielä muokkausta ennen seuraavaa vaihetta.
- Tarkista tiedoston resoluutio lopullisessa tulostuskoossa, älä alkuperäisen kuvan tai skannauksen koossa.
- Valitse mahdollisuuksien mukaan vektoritiedosto, etenkin jos designissa on ohuita viivoja tai tekstiä.
- Pienennä design näytöllä siihen todelliseen kokoon, jossa se tulee iholle, ja tarkista, erottuvatko ohuet viivat toisistaan.
- Valitse koko — pieni, keskikokoinen tai koko vartalon kokoinen — designin todellisen muodon perusteella, älä vain sen mukaan, minkä kokoisesta pidät eniten.
Millainen tiedosto toimii parhaiten tatuointidesignissa
Vektoritiedosto muodostuu matemaattisista poluista eikä kiinteästä pikseliruudukosta, joten sitä voi suurentaa tai pienentää — hillitystä ranteeseen sopivasta mallista suurempaan kokonaisuuteen — ilman, että reunat menettävät tarkkuuttaan (lähde: Custom Ink — Image Resolution 101). Puhelimella otettu kuva tai skannattu luonnos on sen sijaan rasteritiedosto: se toimii vain, jos sen resoluutio on jo valmiiksi riittävä todellisessa tulostuskoossa. Paino- ja siirtokuvapajoissa usein käytetty suuntaa-antava arvo on noin 300 dpi mitattuna tässä lopullisessa koossa, ei siinä koossa, jossa alkuperäinen kuva näkyy puhelimessa (lähde: Print-Tattoo — Which file formats are accepted?).
Ero on tärkeämpi omassa designissa kuin kuvastosta valitussa mallissa juuri siksi, ettei pohjatiedostoa — paperille piirrettyä kuvaa, muistiinpanosovelluksesta otettua kuvakaappausta tai taiteilijaystävän tekemää skannausta — ole alun perin suunniteltu tulostettavaksi. Käsin piirretyn designin kohdalla varmin tapa on muuntaa luonnos siistiksi vektoritiedostoksi — itse tai suunnittelijan avulla — ennen kuin se päätyy tulostimen lähelle, etenkin jos piirroksessa on pieniä yksityiskohtia tai toisiaan lähestyviä viivoja.
Miksi kontrastilla ja yhtenäisillä viivoilla on väliä
Lähekkäin olevat viivat tai taustaan nähden heikkokontrastiset viivat sulautuvat ensimmäisinä yhdeksi tummaksi läikäksi, kun design pienennetään tatuoinnin kokoon. Näin voi käydä, vaikka viivojen väliset erot näyttäisivät selkeiltä näytöllä alkuperäisessä koossa (lähde: Sticker Mule — suositeltu viivan paksuus). Yhtenäiset ääriviivat, joissa ei ole pieniä katkoksia tai katkenneita viivoja, ovat paljon tärkeämpiä pienikokoiseksi tulostettavaksi tarkoitetussa designissa kuin suurempana näytöltä katsellussa luonnoksessa, jossa silmä täydentää itse aukot, jotka jäisivät näkyviin todellisessa koossa.
Se, hyväksytäänkö tulevassa täysin yksilöllisessä InkLabs-tilauksessa vain tasaisen mustaa taidetta vai myös värejä tai metallisävyjä, riippuu täsmälleen siitä tuotteesta, jonka kautta tilaus tehdään. Tätä yksityiskohtaa ei ole vielä voitu vahvistaa aktiiviselta tuotesivulta. Siksi näitä suosituksia kannattaa pitää yleisinä ohjeina, jotka pätevät mihin tahansa väliaikaisen tatuoinnin tiedostoon, eikä InkLabsin vahvistettuina sääntöinä, ennen kuin tieto on tarkistettu kyseisen tuotteen sivulta.
Kuinka paksuja ohuiden viivojen pitäisi olla
Ohuet viivat katoavat tai sulautuvat yhteen ensimmäisinä, kun designia pienennetään. Siksi paino- ja siirtokuvapajat määrittelevät tavallisesti viivoille vähimmäispaksuuden sen sijaan, että jättäisivät asian sattuman varaan (lähde: Sticker Mule). Tarkistetut suuntaa-antavat arvot ovat kuitenkin peräisin eri yhteyksistä, eikä niitä voi yhdistää yhdeksi vaihteluväliksi: Sticker Mule ilmoittaa vähimmäispaksuuden typografisina pisteinä — noin 1 pt tavallisessa tulosteessa ja enemmän epätasaiselle pinnalle, kuten T-paitaan tai lippalakkiin, mikä vastaa pinnasta riippuen noin 0,35–0,7 mm:ä (lähde: Sticker Mule). Print-Tattoo puolestaan mainitsee erikseen noin 0,5 mm:n vähimmäispaksuuden nimenomaan värillisille tai metallisille viivoille (lähde: Print-Tattoo). Nämä luvut antavat hyödyllistä vertailukohtaa muista tulostustyypeistä, mutta ne eivät ole InkLabsin julkaisema tuotekohtainen määrittely.
Yksinkertainen testi sopii mihin tahansa tiedostoon: pienennä design näytöllä täsmälleen siihen todelliseen kokoon, jossa sitä tullaan pitämään, ja tarkista, erottuvatko ohuimmat viivat toisistaan vai alkavatko ne jo sulautua yhteen. Jos kaksi alun perin selvästi erillään ollutta viivaa koskettavat toisiaan tässä testissä, se on merkki siitä, että viivoja pitää joko hieman paksuntaa tai niiden väliä kasvattaa ennen kuin tiedosto etenee seuraavaan vaiheeseen.
Miten designin koko liittyy pieniin, keskikokoisiin ja koko vartalon kokoisiin vaihtoehtoihin
InkLabsin koko-opas kuvailee kolmea vaihtoehtoa ennemmin tuntuman ja sijoittelun kuin kiinteän mitan perusteella: pieni, hillitty tatuointi ranteeseen, sormeen tai nilkkaan; keskikokoinen, näkyvämpi tatuointi kyynärvarteen tai lapaluulle; ja koko vartalon kokoinen tatuointi, joka on suunniteltu itsenäiseksi katseenvangitsijaksi. Täydelliset kuvaukset ja sijoittelusuositukset löydät InkLabsin tatuoinnin koon valintaoppaasta.
Tiedoston valmisteluvaiheessa leveyden ja korkeuden suhde on tärkeämpi kuin tarkka koko. Kuvitteellinen esimerkki: alun perin kyynärvartta varten suunniteltu korkea ja kapea design tarvitsee todellisia muutoksia — ei vain yksinkertaista pienentämistä — toimiakseen pyöreämmällä alueella, kuten olkapäällä, sillä alkuperäiset mittasuhteet eivät yksinkertaisesti seuraa kyseisen alueen muotoa. Kunkin kokoluokan tarkat mitat senttimetreinä voivat vaihdella tuotteesta toiseen, joten turvallisinta on tarkistaa ne suoraan tuotesivulta tilausta tehdessä sen sijaan, että lähtisit liikkeelle etukäteen oletetusta mitasta.
Tavalliset virheet, jotka viivästyttävät tai pilaavat yksilöllisen designin
Tulostettavaksi lähetetyissä tiedostoissa toistuu muutamia ongelmia. Useimpien syy on helppo tunnistaa ja ongelmat välttää ajoissa:
- Designista lähetetään kuvakaappaus alkuperäisen tiedoston tai kunnolla uudelleen skannatun version sijaan, jolloin resoluutio heikkenee lähettäjän huomaamatta.
- Designin ympärille jätetään valkoinen tai värillinen tausta sen sijaan, että design erotettaisiin siitä. Näin tausta näkyy tulostettuna mallin ympärillä selkeänä reunuksena.
- Designin pienentämistesti todellisessa koossa jätetään tekemättä, jolloin tekstistä tai ohuista viivoista, jotka näyttävät kannettavalla tietokoneella täydellisiltä, tulee tatuoinnin kokoisina epätarkka läikkä.
- Tekstiä ei muuteta ääriviivoiksi (outline), kun design on tehty grafiikkaohjelmalla. Tällöin kirjaimet voivat muuttua tai siirtyä paikaltaan tekijän huomaamatta, kun tiedosto avataan toisella tietokoneella (lähde: StickyLife — Artwork Guidelines).
Usein kysyttyä tiedoston valmistelusta
Mikä resoluutio väliaikaisen tatuoinnin designissa pitäisi olla?
Rasteritiedostolle (kuvalle tai skannaukselle) paino- ja siirtokuvapajojen käyttämä suuntaa-antava arvo on noin 300 dpi todellisessa tulostuskoossa mitattuna, ei tiedoston alkuperäisessä koossa. Vektoritiedostolla ei ole tätä rajoitusta, koska sen kokoa voi muuttaa ilman, että se menettää tarkkuuttaan.
Kuinka paksuja tatuointidesignin viivojen pitäisi olla?
Yhtä kaikkialla pätevää lukua ei ole, eikä kahta tarkistettua suuntaa-antavaa arvoa pidä yhdistää, koska ne perustuvat eri mittajärjestelmiin: Sticker Mule ilmoittaa vähimmäispaksuuden typografisina pisteinä, noin 0,35–0,7 mm pinnan tasaisuudesta riippuen, kun taas Print-Tattoo mainitsee erikseen noin 0,5 mm:n vähimmäispaksuuden nimenomaan värillisille tai metallisille viivoille. Hyödyllisin testi on edelleen pienentää design todelliseen kokoonsa ja tarkistaa silmämääräisesti ohuimmat viivat.
Minkä koon valitsen yksilölliseen väliaikaiseen tatuointiin?
Valinnassa ratkaisevat ensin sijoitusalue ja se, kuinka näkyvän designin haluat — pieni ranteeseen, sormeen tai nilkkaan, keskikokoinen kyynärvarteen tai lapaluulle ja koko vartalon kokoinen keskeiseksi kokonaisuudeksi — ja vasta sen jälkeen tiedoston mittasuhteet, joiden pitää sopia kyseisen alueen muotoon. Kunkin kokoluokan tarkat mitat kannattaa tarkistaa valitsemasi tuotteen tuotesivulta.
Jos sinulla ei vielä ole valmista tiedostoa
Tällä hetkellä InkLabs-tilauksen personointi tarkoittaa sitä, että valitset kuvastosta valmiin designin ja lisäät siihen koon, sijoittelun tai useamman mallin yhdistelmän yhdeksi sommitelmaksi. Näet juuri nyt saatavilla olevat vaihtoehdot InkLabsin väliaikaisten tatuointien personointia käsittelevästä artikkelista. Tämä on hyödyllinen lähtökohta sillä välin, kun täysin yksilöllinen tilaus, johon lataat oman tiedostosi, on vielä työn alla. Kannattaa ensin tutustua koko-oppaaseen ja katsoa, miltä malli käytännössä näyttää valitsemallasi alueella.
Mikään tästä ei estä sinua valmistelemasta omaa tiedostoasi jo nyt yllä olevien ohjeiden avulla, jotta se on valmis, kun täysin yksilöllinen vaihtoehto tulee saataville. Jos pohjana on jonkun käsiala, käsinkirjoitusnäytteen skannaamiseen ja siistimiseen keskittyvä opas käy läpi juuri tähän prosessiin liittyvät yksityiskohdat. Jos taas pohjana on lapsen piirros, artikkeli lapsen piirroksen muuttamisesta tatuoinniksi selittää vaihe vaiheelta, miten piirros valokuvataan ja vektoroidaan oikein. Kun design ja koko on valittu, oppaasta väliaikaisen tatuoinnin kiinnittämiseen kotona näet tarkasti, miten se siirretään iholle.
