Oliivinoksatatuoinnin ytimessä ovat rauha ja sovinto, mutta sen merkitys rakentuu useista toisiaan täydentävistä perinteistä: Athenen ympärille kietoutuvasta kreikkalaisesta mytologiasta, roomalaisesta rauhan kuvasta, jumalatar Paxista, Nooan tarinasta ja oliiviseppeleestä, jonka antiikin olympiavoittajat saivat mitalin sijaan. Tämän aiheen valitsevan on yleensä myös päätettävä, ottaako tatuoinniksi yksittäisen oksan vai kokonaisen seppeleen. Sen jälkeen kuvion voi parhaiten erottaa laakeriseppeleestä tai vehnäntähkästä, joilla molemmilla on eri viesti.
- Rauhan merkitys kumpuaa useista perinteistä yhtä aikaa: kreikkalaisesta hiketeriasta, roomalaisesta jumalattaresta Paxista ja Nooan luo palaavasta kyyhkysestä, joka tuo oliivinlehden.
- Oliiviseppele, jota antiikin olympiaurheilijat käyttivät ja jota kutsutaan kotinokseksi, on eri asia kuin laakeriseppele, vaikka nämä kaksi sekoitetaan puhekielessä usein toisiinsa.
- Yksittäinen oksa kertoo hillitymmän tarinan kuin kokonainen seppele, ja molemmat sopivat paremmin eri kohtiin kehossa.
- Väliaikaisen tai puolipysyvän kuvion avulla voit ennen kaikkea tarkastella muotoa, viivan paksuutta ja sijoittelua. Se ei kerro, miten pysyvä tatuointi samassa kohdassa paranisi, tuntuisi tai haalistuisi.
Mistä oliivinoksan merkitys juontaa juurensa
Oliivinoksan symboliikka on niin vanhaa, että useat sivilisaatiot ovat välittäneet sitä eteenpäin, ja jokainen kerrostuma tuo siihen oman vivahteensa. Siksi tärkeimpiä lähteitä kannattaa tarkastella erikseen ennen kuin alkaa miettiä itse kuviota.
Rauha: Ateenasta kyyhkysen tuomaan oliivinoksaan
Kreikkalaisessa mytologiassa Athene sai Ateenan kaupungin puolelleen istuttamalla sinne ensimmäisen oliivipuun. Kreikkalaiset käyttivät oliivinoksaa eli hiketeriaa rituaalisena alistumisen tai pyynnön eleenä, joka osoitettiin vaikutusvaltaisille ihmisille tai jumalille (lähde: Olive branch – Wikipedia). Roomalaiset jatkoivat tätä perinnettä yhdistämällä oliivinoksan jumalatar Paxiin ja käyttämällä sitä tunnustettuna diplomaattisena rauhan merkkinä muun muassa Pax Romanan aikaisissa kolikoissa (lähde: Olive branch – Wikipedia). Raamatun vedenpaisumuskertomuksessa kyyhkynen palaa Nooan arkkiin oliivinlehti nokassaan, ja myöhemmät kristityt kirjoittajat, kuten Tertullianus, yhdistivät tämän kuvan rauhaan ja sovintoon. Sen jälkeen kyyhkysestä ja oksasta tuli varhaiskristillisessä taiteessa toistuva aihe (lähde: Olive branch – Wikipedia). Koska kyse on mytologisesta ja uskonnollisesta perinteestä, näitä kertomuksia kannattaa tulkita parhaiten symboliikkana ja perinteenä, ei varmana historiallisena tietona.
Kunniaa mitalin sijaan: olympialaisten kotinos
Antiikin olympialaisissa voittajat eivät saaneet mitalia vaan kotinoksen: seppeleen, joka oli punottu Olympian lähellä Zeuksen temppeliä kasvaneen villin oliivipuun oksista (lähde: Kotinos – Wikipedia). Kun eräs persialainen sotapäällikkö kuuli, että olympiavoittajat kilpailivat vain oliiviseppeleestä, hänen kerrotaan huomauttaneen kreikkalaisten kilpailevan kunniasta eikä omaisuudesta. Tämä tekee heti selväksi, että seppeleen arvo oli symbolinen eikä aineellinen (lähde: Kotinos – Wikipedia). Merkitys elää yhä: Yhdistyneiden kansakuntien tunnuksessa tyylitellyt oliivinoksat kehystävät maailmankarttaa, ja Yhdysvaltain suuren sinetin kotka pitää kynsissään oliivinoksaa, jossa on kolmetoista oliivia ja lehteä (lähde: Olive branch – Wikipedia).
Yksittäinen oksa vai kokonainen seppele: kaksi eri viestiä
Yksittäinen oksa pitää kuvion hillittynä ja henkilökohtaisena. Se näyttäytyy pikemminkin hiljaisena rauhaa tai uutta alkua koskevana viestinä kuin julistuksena. Juuri tämä pelkistetty tyyli tekee yksittäisestä oksasta sopivan pieneen kohtaan kehossa, jossa muutama ohut viiva riittää kertomaan tarpeeksi. Pyöreä tai punottu seppele taas viittaa suoremmin olympialaisten kotinoksen tuomaan kunniaan ja erottuu visuaalisesti enemmän. Se tarvitsee yleensä myös enemmän tilaa pysyäkseen selkeänä: liian pienenä piirrettynä lehtien muoto häviää epämääräiseksi ympyräksi.
Oliivinoksa, laakeri vai vehnä: näin erotat ne toisistaan
Oliivinoksa sekoitetaan usein laakeriseppeleeseen, mutta niiden alkuperä on erilainen. Laakeriseppele liittyy Apolloniin ja Dafnen myyttiin. Sen lehdet ovat teräväkärkisiä ja kiiltäviä, ja historiallisesti sillä on kruunattu runoilijoita, muusikoita ja muita ansioituneita ihmisiä, ei niinkään erityisesti olympiaurheilijoita (lähde: Laurel wreath – Wikipedia). Useimmat sekoittavat juuri tämän yksityiskohdan: olympialaisten urheiluseppele, kotinos, tehtiin villistä oliivista, ei laakerista (lähde: Kotinos – Wikipedia). Vehnäaihe taas kertoo aivan toisenlaista tarinaa: se viittaa satoon ja runsauteen, ja siinä on pyöreitä tähkiä kapeiden oliivinlehtien sijaan. Sen merkityksellä ei siis ole mitään tekemistä rauhan tai kunnian kanssa. Jos vertailet näitä kolmea ennen kuin päätät kuviosta, vältät valitsemasta aihetta, joka välittää eri viestin kuin tarkoitit.
Sopivan kohdan valinta: ranne, solisluu vai kylkiluut
Ranne sopii hyvin yhdelle pienelle oksalle: kuvion näkee selvästi yhdellä silmäyksellä, ja sen voi helposti joko näyttää tai peittää hihalla tai kellolla, kuten myös rannetatuointeja käsittelevässä oppaassa kerrotaan. Solisluun luonnollinen kaari sopii hieman pitkänomaiselle oksalle, jolloin viiva ikään kuin seuraa kehon muotoa sen sijaan, että se näyttäisi olevan irrallaan ihon päällä. Kylkiluissa on yksityisempi ja suurempi alue kuin ranteessa tai solisluun kohdalla, joten niihin mahtuu kokonainen seppele tai yksityiskohtaisempi oksa. Kuvion voi myös helpommin peittää, jos et halua näyttää sitä päivittäin.
Kokeile mallia ennen pysyvää tatuointia
Väliaikaisen tai puolipysyvän, oliivinoksan tyyliin tehdyn viivakuvion avulla voit ennen kaikkea tarkastella kokoa, viivan paksuutta ja sijoittelua omalla ihollasi. Juuri tästä tällaisessa kokeilussa on kyse – ja siitä, mistä ei ole kyse: se ei kerro, miten pysyvä tatuointi samassa kohdassa paranisi, haalistuisi tai tuntuisi, eikä myöskään sitä, saisitko mahdollisesti allergisen reaktion. Jos haluat ensin nähdä, miltä samantapainen ohutviivainen kasviaihe näyttää iholla, kasviaiheisten kuvioiden kokoelma on luonteva lähtökohta.
Jos harkitset kokeilemista ennen pysyvän tatuoinnin ottamista, ensimmäistä tatuointia käsittelevä opas on hyvä seuraava lukuvinkki. Oliivinoksa piirretään yleensä ohutviivaisena kuviona, joten myös ohutviivaisia tatuointeja käsittelevä opas sopii aiheeseen. Jos haluat tutustua oliivinoksaa laajemmin muihin aiheisiin, kasvitatuointeja käsittelevä opas tarkastelee lehtiä, oksia ja vehnää laajempana kategoriana, ja voikukkatatuointia käsittelevä opas esittelee toisen aiheen, joka oliivinoksan tavoin yhdistetään uuteen alkuun.
Yhteenvetona voi sanoa, että oliivinoksan merkitys on kerrostunut historian saatossa eikä juonnu yhdestä lähteestä. Tämä selittää, miksi yksittäinen oksa tuntuu niin erilaiselta kuin kokonainen seppele. Kun tämä ero on selvä ja tiedät, että olympiavoittajan seppele tehtiin oliivista eikä laakerista, valinta ranteen, solisluun ja kylkiluiden välillä riippuu ennen kaikkea siitä, kuinka paljon tilaa kuvio tarvitsee pysyäkseen selkeänä.
