Kun joku etsii tietoa siitä, mitä Raamattu sanoo tatuoinneista, vastaan tulee lähes aina 3. Mooseksen kirjan 19:28, jota siteerataan selvänä kieltona. Jae on olemassa, ja siinä puhutaan iholle tehtävistä merkeistä, mutta sen konteksti – muinaiselle juutalaiselle kansalle kirjoitettu puhtaussäädöstö, joka vastusti tuon ajan pakanallisia hautajaiskäytäntöjä – sekä se, miten kristityt ovat tulkinneet jaetta eri tavoin vuosisatojen aikana, tekevät vastauksesta vähemmän yksiselitteisen kuin ensi silmäyksellä vaikuttaa. Romanialainen ortodoksipappi kirjoittaa julkisesti tatuointeja vastaan vedoten juuri tähän jakeeseen, kun taas Jerusalemiin tulevat koptilaiset kristityt pyhiinvaeltajat ovat kantaneet ranteessaan ristitatuointia vuosisatojen ajan uskonsa tietoisena merkkinä. Aiheesta ei ole vain yhtä kristillistä näkemystä. Alla olevassa tekstissä rinnastetaan jae, tämän päivän pastoraalinen näkemys ja todellinen historiallinen perinne, jotta voit pohtia kysymystä itse tai keskustella siitä oman pappisi kanssa.
- 3. Mooseksen kirjan 19:28 kieltää ”viillot...kuolleiden vuoksi” ja ”merkkien painamisen”, mutta hepreassa käytetään kahta eri termiä: toinen tarkoittaa suruun liittyviä viiltoja ja toinen tatuointia. Jae kuuluu seremonialliseen puhtaussäädöstöön, eikä kyse ole moraalisesta käskystä, joka toistettaisiin selvästi Uudessa testamentissa.
- Bukarestissa sijaitsevan Biserica Icoanei -kirkon pappi Marcel Stavara julkaisi basilica.ro-sivustolla oman tekstinsä, jossa hän kehottaa välttämään tatuointeja ja siteeraa 3. Mooseksen kirjaa sekä 1. Korinttilaiskirjeen kohtia 6:19–20. Hänen näkemyksensä on henkilökohtainen pastoraalinen kannanotto, ei Romanian ortodoksisen kirkon synodaalinen päätös.
- Koptilainen Razzouk-perhe on tatuoinut kristittyjä pyhiinvaeltajia Jerusalemissa sukupolvien ajan. Oikeaan ranteeseen tehtävä yksinkertainen risti on dokumentoitu käytäntö ainakin 1600-luvulta lähtien, ja se osoittaa, ettei tatuointeja ole aina torjuttu kristinuskon piirissä.
Mitä 3. Mooseksen kirjan 19:28 oikeastaan sanoo?
King James -raamatunkäännöksessä jae kuuluu näin: ”Älkää tehkö lihaa viiltäviä viiltoja kuolleiden vuoksi älkääkä painako itseenne mitään merkkejä: minä olen Herra.” NIV-käännöksessä jälkimmäinen osa ilmaistaan suoremmin: ”älkää ottako itseenne tatuointimerkkejä”. Tämä selittää, miksi jae nousee esiin lähes jokaisessa tatuointeja ja Raamattua koskevassa keskustelussa (lähde: 3. Mooseksen kirjan 19:28:n rinnakkaiskäännökset – BibleHub).
Alkuperäisessä hepreankielisessä tekstissä käytetään kahta eri termiä siinä, missä tavallinen käännös saattaa käyttää yhtä yleisluontoista sanaa: seret tarkoittaa viiltoa tai ihon leikkaamista, ja qa'aqa' on merkki tai painettu jälki – käytännössä tatuointia. Nämä kaksi sanaa kuvaavat kahta erilaista sururituaalia, jotka käsitellään samassa virkkeessä yhdessä, eivätkä yhtä kieltoa, joka sanottaisiin kahdesti (lähde: hepreankielisiä termejä koskevat huomautukset, BibleHub).
Jae kuuluu 3. Mooseksen kirjan 19. lukuun, jossa käsitellään muinaisen juutalaisen kansan pyhyyssäädöstöä. Siinä kielletään naapurikansoilta omaksuttuja hautajaisiin ja jumalanpalvelukseen liittyviä tapoja aina tietyistä rituaalisista hiustyyleistä kuolleiden vuoksi tehtäviin viiltoihin. Välitön asiayhteys on siis erottautuminen tietyistä kyseisen aikakauden pakanallisista käytännöistä, ei itsenäinen eettinen käsky, joka toistettaisiin nimenomaisesti sellaisenaan Uudessa testamentissa. Kristityt tulkitsevat eri tavoin Vanhan testamentin puhtaussäädösten suhdetta nykyiseen uskonelämään: joidenkin mielestä säädökset jäivät pois käytöstä Kristuksen tulemisen myötä, toiset pitävät niitä edelleen moraalisina ohjenuorina. Tässä artikkelissa ei asetuta kummankaan tulkinnan kannalle. Tarkoituksena on rinnastaa jae, tämän päivän pastoraalinen näkemys ja todellinen historiallinen perinne, jotta voit pohtia kysymystä selkeästi etkä saa valmista tuomiota.
Romanialaisen ortodoksipapin pastoraalinen näkemys
Bukarestissa sijaitsevan Biserica Icoanei -kirkon pappi Marcel Stavara julkaisi 9. heinäkuuta 2025 Romanian patriarkaatin uutistoimiston basilica.ro-sivustolla artikkelin, jossa hän kehottaa välttämään tatuointeja. Hän perustelee kantaansa 3. Mooseksen kirjan jakeella 19:28 ja 1. Korinttilaiskirjeen kohdilla 6:19–20, joissa ruumista kutsutaan ”Pyhän Hengen temppeliksi”. Lisäksi hän esittää perustelun, joka liittyy tatuointikäytännön pakanalliseen alkuperään muinaisina aikoina (lähde: ”Tatuointiepidemia”, Basilica.ro).
Hänen käytännön suosituksensa on, että uutta tatuointia harkitsevat luopuisivat ajatuksesta ja että jo tatuoinnin ottaneet keskustelisivat asiasta rippitilanteessa. On tärkeää huomata, että kyseessä on yhden papin teksti, joka on julkaistu hänen omana pastoraalisena mielipiteenään kirkollisen median sivustolla. Se ei ole Romanian ortodoksisen kirkon yleisesti sovellettava synodaalinen päätös tai kirkollinen sääntö. Artikkelissa esitetään myös tatuointeja koskevia lääketieteellisiä ja psykologisia väitteitä, jotka tuomme tässä esiin vain hänen henkilökohtaisina näkemyksinään – emme riippumattomasti vahvistettuina lääketieteellisinä tosiasioina, sillä ne eivät muutu sellaisiksi vain siksi, että ne on julkaistu kirkollisella sivustolla.
Tatuointien kristillinen perinne, joka edeltää keskustelua: Jerusalemin pyhiinvaeltajien risti
Koptilainen Razzouk-perhe on tatuoinut Jerusalemiin saapuvia kristittyjä pyhiinvaeltajia useiden sukupolvien ajan. Perheen ammattitaito juontaa juurensa 1300-luvun Egyptiin; koptilainen pappi Jersuis Razzouk asettui Jerusalemiin noin vuonna 1750 ja jatkoi siellä perheen perinnettä. Perinteinen malli on oikeaan ranteeseen tatuoitava yksinkertainen risti (lähde: Razzouk Tattoo – Wikipedia).
Käytäntö ei ole uusi. Eurooppalaiset matkailijat, kuten Johann Lund ja William Lithgow, kirjasivat jo 1600-luvulla, että kristityt pyhiinvaeltajat ottivat muistotatuointeja pyhille paikoille suuntautuneen matkansa päätteeksi. Tämä osoittaa, että tapa on paljon nykyistä tatuointeja ja uskoa koskevaa keskustelua vanhempi (lähde: Razzouk Tattoo – Wikipedia).
On hyvä muistaa, että kyseessä on koptilaisen kristinuskon erityinen perinne, ei Romanian ortodoksisen kirkon käytäntö tai hyväksyntä. Se ei ratkaise artikkelin alussa esitettyä kysymystä, mutta osoittaa selvästi, ettei tatuointeja ole aina torjuttu kristinuskon piirissä: kristillisessä perinteessä on historiallinen haara, jossa tatuointia käytetään nimenomaan ylpeydellä kannettuna uskon merkkinä, jota on siirretty perheen välityksellä vuosisatojen ajan.
Miksi ”ruumiilla on merkitystä” -perustelut ovat tatuointikeskustelua vanhempia?
Keisari Konstantinuksen käännyttyä kristinuskoon Rooman lainsäädännössä kiellettiin nimenomaisesti tuomittujen kasvojen merkitseminen polttamalla, mutta muiden ruumiinosien merkitseminen tällä tavoin sallittiin edelleen. Perusteluna oli, että ihmisen kasvot heijastavat Jumalan kuvaa (lähde: Constantine the Great and Christianity – Wikipedia).
Esimerkki ei liity suoraan nykyisiin tatuointeihin – kyse oli lain nojalla tuomituille määrätystä rangaistuksesta, ei kenenkään henkilökohtaisesta valinnasta – mutta se osoittaa, että käsitys ruumiin ja erityisesti kasvojen erityisestä hengellisestä merkityksestä juontaa juurensa varhaiskristilliseen ajatteluun. Tämä ajatuskulku näkyy muuntuneena myös nykyisissä tatuointien puolesta ja niitä vastaan esitetyissä perusteluissa, vaikka kumpikaan niistä ei johdu suoraan Konstantinuksen laista.
Mitä tästä sitten jää käteen?
Kolme todellista näkökulmaa, ei yhtä valmista vastausta: alkuperäisessä puhtaussäädösten kontekstissaan luettu jae 3. Mooseksen kirjasta, romanialainen ortodoksipappi, joka vetoaa siihen julkisesti tatuointeja vastaan yhdessä 1. Korinttilaiskirjeen kohtien 6:19–20 kanssa, sekä vuosisatoja vanha koptilainen kristillinen perinne, jossa tatuoidaan juuri se symboli, jota toiset pitävät kiellettynä. Kristillisellä perinteellä ei kokonaisuutena ole tähän kysymykseen yhtä selvää vastausta, eikä tämä artikkeli voi keksiä sellaista sen puolesta.
Jos kysymys askarruttaa sinua henkilökohtaisesti, sopivin seuraava askel on keskustella siitä oman pappisi tai uskonyhteisösi kanssa, sillä kyseessä on pastoraalinen ja henkilökohtainen päätös, jonka voit tehdä vain sinä yhdessä heidän kanssaan.
Jos haluat vain nähdä, miltä uskon symboli näyttää omalla ihollasi ennen pysyvää tatuointia koskevaa päätöstä, väliaikaisen mallin kokeileminen ennen pysyvää tatuointia näyttää sen koon, muodon ja sijainnin iholla. Kyse on pelkästä visuaalisesta kokeilusta: se ei vastaa edellä käsiteltyyn uskonnolliseen kysymykseen eikä korvaa todellista keskustelua oman pappisi kanssa.
Raamatullisesta symboliikasta kiinnostuneille on saatavilla myös muutamia uskoaiheisia malleja väliaikaisina tatuointeina:
Lisää vaihtoehtoja löydät uskoaiheisten väliaikaisten tatuointien kokoelmasta tai, jos haluat lähteä liikkeelle ristin symbolista, ristiä ja muita uskonnollisia symboleja esittelevästä malligalleriasta. Jos kaipaat yleisiä neuvoja ensimmäisen tatuoinnin valintaan – mallin, koon ja kehon kohdan valintaan – ensimmäisen tatuoinnin opas käsittelee aihetta erikseen, tämän artikkelin uskonnollisen osuuden ulkopuolella. Se, mitä väliaikainen tatuointi voi ja ei voi kertoa pysyvästä vaihtoehdosta, on puolestaan aihe, jota käsitellään perusteellisesti omassa artikkelissaan. Jos kysymyksesi liittyy uskonnollisen puolen sijaan enemmän tatuointien yhteiskunnalliseen hyväksyntään ja sukupolvien väliseen muutokseen Romaniassa, niitä käsitellään erikseen täällä.
