Apilatatuoinnilla voidaan tarkoittaa kahta hyvin erilaista kasvia, jotka tunnetaan saksassa samalla sanalla. Kolmilehtinen apila on tavallinen muoto, joka kasvaa kaikilla niityillä, ja se yhdistetään kansainvälisesti ennen kaikkea irlantilaiseen shamrockiin, jolla on oma kulttuurihistoriansa. Nelilehtinen apila taas ei ole oma kasvilajinsa, vaan saman kasvin harvinainen geneettinen muunnelma, jota on sukupolvien ajan etsitty henkilökohtaiseksi onnenmerkiksi. Jos tämä aihe kiinnostaa sinua tatuointina, sinun kannattaa ensin selvittää, kumpaa näistä kahdesta merkityksestä tarkoitat, ennen kuin valitset tietyn piirrostyylin ja kohdan kehosta. Seuraavissa osioissa käydään molemmat perinteet läpi erikseen, sijoitetaan apila saksankielisen alueen onnenkalujen laajempaan joukkoon ja näytetään sitten, miten kolme yleistä piirrostyyliä eroavat toisistaan ja missä tällainen pieni aihe toimii parhaiten.
- Kolme lehteä viittaa yleensä tavalliseen apilaan eli irlantilaiseen shamrockiin, neljä lehteä saman kasvin harvinaiseen onnenversioon.
- Tarina siitä, että pyhä Patrick selitti shamrockin avulla Pyhän kolminaisuuden, kirjattiin muistiin vasta noin 1 200 vuotta hänen elinaikansa jälkeen.
- Apila, hevosenkenkä ja leppäkerttu kuuluvat samaan saksalaisten onnenkalujen joukkoon, mutta niillä kaikilla on oma alkuperätarinansa.
- Fineline-, illustratiivinen ja Dotwork-tyyli tuottavat samasta aiheesta kolme selvästi erilaista lopputulosta iholla.
Kolme vai neljä lehteä: kaksi eri merkitystä
Saksan kielessä sana Kleeblatt kattaa kaksi kasvitieteellisesti erilaista asiaa, jotka menevät tatuointien yhteydessä usein sekaisin. Tavallinen kolmilehtinen muoto on yksinkertaisesti kaikkialla kasvava apila, ja se yhdistetään ennen kaikkea irlantilaiseen shamrockiin, jolla on omat kulttuuriset juurensa. Nelilehtinen muoto taas ei ole oma lajinsa, vaan saman kasvin harvinainen muunnelma, jota on sukupolvien ajan pidetty henkilökohtaisena onnenmerkkinä. Tatuointiaiheena voidaan kuvata kumpaa tahansa muotoa, mutta niihin liittyy erilaiset tarinat: toinen kertoo harvinaisuudesta ja henkilökohtaisesta onnesta, toinen paljon vanhemmasta irlantilaisesta uskonnollisesta kertomuksesta. Seuraavissa osioissa käydään nämä molemmat perinteet läpi erikseen ennen piirrostyylin ja sijoittelun käsittelyä.
Miksi nelilehtistä apilaa pidetään onnen symbolina
Nelilehtistä apilaa pidetään onnen symbolina ennen kaikkea sen harvinaisuuden vuoksi. Neljäs lehdenkärki syntyy geenin vaikutuksesta. Tavallisessa kolmilehtisessä kasvissa tämä geeni on yleensä vaimentunut; ulkoiset tekijät, kuten maaperän fosfaattipitoisuus, voivat lisätä todennäköisyyttä sille, että tämä ominaisuus tulee esiin (lähde: Nelilehtinen apila – Wikipedia). Tuloksen harvinaisuudesta kertoo eurooppalainen tutkimus vuodelta 2017: siinä havaittiin noin yksi nelilehtinen yksilö 5 076 tavallista kolmilehtistä apilaa kohti, eli lähes kaksi kertaa useammin kuin usein mainitun nyrkkisäännön mukaan, jonka suhde on yksi kymmeneentuhanteen (lähde: Nelilehtinen apila – Wikipedia). Saksalaisessa onnenkaluperinteessä tähän liittyy oma tarinansa: perimätiedon mukaan Eeva toi nelilehtisen apilan mukanaan paratiisista, joten löydetyn apilan ajatellaan olevan kuin pieni pala paratiisia (lähde: Onnenkalu – Wikipedia).
Irlantilainen shamrock ja tarina Pyhästä kolminaisuudesta
Irlantilaisesta shamrockista puhuttaessa liikutaan yllättävän epävarmalla kasvitieteellisellä pohjalla. Irlantilaisissa tutkimuksissa vuosilta 1893 ja 1988 ei päästy yksimielisyyteen yhdestä ainoasta kasvilajista. Kyselyn mukaan useimmat ihmiset pitävät shamrockina joko keltamaitetta (Trifolium dubium) tai valkoapilaa (Trifolium repens), eikä mikään kyseeseen tulevista lajeista kasva yksinomaan Irlannissa (lähde: Shamrock – Wikipedia). Yhtä hataralla pohjalla on tunnettu tarina siitä, että pyhä Patrick olisi käyttänyt 500-luvulla kolmilehtistä shamrockia Pyhän kolminaisuuden selittämiseen: tarinan ensimmäinen kirjallinen maininta on vasta vuodelta 1681, ja kasvitieteilijä Caleb Threlkeld kirjoitti sen kokonaisuudessaan muistiin vasta vuonna 1726, siis runsaat 1 200 vuotta Patrickin oman elinajan jälkeen (lähde: Shamrock – Wikipedia). Tämä ei kuitenkaan estänyt shamrockia nousemasta 1700-luvulta alkaen Irlannin kansallissymboliksi; se esiintyy yhä virallisissa tunnuksissa, kolikoissa ja arvomerkeissä (lähde: Shamrock – Wikipedia). Tatuoinnin kannalta tämä tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että symboliikka on vuosisatojen aikana muotoutunut kulttuurinen merkitys eikä aukottomasti todennettu kertomus 500-luvulta.
Hevosenkenkä, leppäkerttu ja muita onnenkaluja apilan rinnalla
Apila ei ole saksankielisellä alueella yksin, vaan se kuuluu onnenkalujen joukkoon, johon perinteisesti lasketaan myös hevosenkenkä ja leppäkerttu. Hevosenkenkään liittyvä suojelun ajatus juontaa historiallisesti juurensa kahdesta asiasta: raudasta, jolla on jo kauan uskottu olevan torjuva vaikutus, sekä perinteisestä kiinnitystavasta seitsemällä naulalla, sillä lukua seitsemän pidetään itsessään onnenlukuna (lähde: Hevosenkenkä – Wikipedia). Perinteet ovat eri mieltä hevosenkengän asennosta: suuressa osassa Eurooppaa hevosenkenkä ripustetaan kärjet alaspäin, jotta onni voi virrata sen alta kulkevien ylle, kun taas osissa Irlantia ja Isoa-Britanniaa se ripustetaan kärjet ylöspäin, jotta onni ei pääse valumaan pois (lähde: Hevosenkenkä – Wikipedia). Tähän liittyvä kristillinen alkuperätarina kertoo 900-luvulla eläneestä pyhästä Dunstanista, joka oli aiemmin seppä. Legendan mukaan hän naulasi hevosenkengän paholaisen jalkaan ja irrotti sen vasta, kun tämä lupasi, ettei koskaan astuisi taloon, jonka oven yläpuolella on hevosenkenkä (lähde: Hevosenkenkä – Wikipedia). Leppäkerttua taas pidetään saksalaisessa kansanuskomuksessa Neitsyt Marian sanansaattajana, ja sen uskotaan suojelevan erityisesti lapsia (lähde: Onnenkalu – Wikipedia). Tätä tarinaa ei käsitellä tässä tarkemmin tarkoituksella, sillä omaa aihetta käsittelevä artikkeli perehtyy leppäkerttuun perusteellisesti. Tässä riittää maininta, että se kuuluu apilan ja hevosenkengän rinnalla tunnetuimpiin saksalaisiin onnenkaluihin.
Kolme tapaa piirtää apilatatuointi: Fineline, illustratiivinen ja Dotwork
Apilan tai shamrockin voi toteuttaa monella eri tavalla, ja piirrostyylin valinta vaikuttaa aiheen ilmeeseen enemmän kuin aluksi voisi ajatella. Fineline-tatuoinnissa käytetään ohuita, yleensä yhden neulan tekemiä viivoja ja vain vähän tai ei lainkaan varjostusta. Tyyli sopii hyvin hillittyyn, pieneen apilaan, jonka muodon halutaan erottuvan sellaisenaan. Illustratiivisessa tyylissä puolestaan yhdistetään vahvempia viivoja luonnosmaiseen varjostukseen, jolloin lopputulos muistuttaa enemmän pientä tussipiirrosta. Tyyli sopii erityisen hyvin silloin, kun apilasta halutaan tehdä osana hevosenkengän tai muun onnen symbolin kanssa muodostuvaa kokonaisuutta, sillä se tarjoaa enemmän tilaa yksityiskohdille. Dotwork-tyylissä varjostus muodostetaan yhtenäisten viivojen sijaan monista pienistä pisteistä. Näin apilaan saadaan pehmeämpi, teksturoitu pinta ilman, että lopputulos olisi yhtä pelkistetty kuin minimalistisessa tyylissä. Se, mikä näistä kolmesta lähestymistavasta lopulta sopii parhaiten, riippuu ennen kaikkea siitä, halutaanko aihe esittää yksinään vai osana suurempaa kokonaisuutta.
Koko ja sijoittelu: missä pieni onnen symboli näyttää parhaalta
Apila tai shamrock erottuu selvästi jo muutaman senttimetrin kokoisena, sillä sen muoto koostuu selkeistä, yksinkertaisista viivoista. Siksi ranne, nilkka, sormi tai korvan takana oleva kohta ovat luontevia vaihtoehtoja, jos aiheen halutaan pysyvän pienenä ja hillittynä. Kun mukaan lisätään suurempi illustratiivinen kokonaisuus, esimerkiksi apila yhdessä hevosenkengän kanssa, kuvio tarvitsee selvästi enemmän tilaa, etteivät eri osat sulaudu toisiinsa. Kyynärvarsi tai olkavarsi tarjoavat siihen enemmän pinta-alaa. Väliaikaisten tatuointien koko-oppaassa kerrotaan perusteellisesti, miten koko ja tyyli liittyvät toisiinsa ja mitkä kehon kohdat sopivat yleensä pienille tai suurille kuvioille. Tässä esitetään siksi vain apilan kannalta olennainen tiivistelmä.
Miksi väliaikaista tai puolipysyvää versiota kannattaa kokeilla ensin
Ennen pysyvän kuvion valitsemista kannattaa kokeilla apilaa ensin väliaikaisena tai puolipysyvänä tatuointina, jotta koon, sijoittelun ja piirrostyylin voi testata. Näin voit rauhassa vertailla, sopiiko omaan ajatukseesi paremmin pieni Fineline-apila ranteessa vai suurempi illustratiivinen kokonaisuus kyynärvarressa, ja voit nähdä sen suoraan omalla ihollasi näytön sijaan. On kuitenkin tärkeää muistaa testin rajat: väliaikainen tai puolipysyvä kuvio näyttää ainoastaan, miltä koko, muoto ja sijoittelu näyttävät. Se ei kerro, miten samaa aihetta esittävä pysyvä tatuointi myöhemmin parantuisi tai haalistuisi, miltä tatuoinnin ottaminen tuntuisi tai voisiko se aiheuttaa allergisen reaktion. Artikkelissa kerrotaan, miksi koekäyttö ennen pysyvää tatuointia kannattaa, ja ensimmäistä omaa tatuointia käsittelevässä artikkelissa näytetään, miten aiheen ja sijoittelun valintaa voi lähestyä yleisesti.
Apilan, hevosenkengän tai muun onnen symbolin kokeiluun sopii lähtökohdaksi väliaikaisten ja puolipysyvien tatuointien onnenaiheiden kokoelma. Sen kaikki kuviot eivät ole apiloita, kuten seuraava esimerkki osoittaa.
Jos etsit apilan lisäksi muita oman merkityksensä kantavia symboleita, laajemmasta symboliaiheisten väliaikaisten tatuointien kokoelmasta löydät lisää vaihtoehtoja. Kahdeksankymmenen muun merkityksen yleiskatsaus löytyy suunnitteilla olevasta tatuointimerkitysten A–Z-oppaasta.
